Taas katosi ketju alta kesken vastaamisen..

En ymmärrä mitä pahaa oli kysymyksessä että voitteko te oikeasti vaikuttaa elämäänne! 

Joka tapauksessa vihaan turhaa työtä, joten tässä vastaus kysymykseen:

No totta kai ympäristö asettaa rajoja, mutta kyllä jonkin verran pystyy. Esimerkiksi minä:

1) Nuorena elin kirja- ja mielikuvitusmaailmaa, jossa olin onnellisempi kuin tosielämässä.

2) Hommasin miehen, joka suostui rahoittamaan kotiäitiyden, jossa sain toteuttaa itseäni.

3) Työelämään siirryttyäni valitsin itsenäisen työ, jota voin tehdä sika pitkälle niin kuin huvittaa.

4) Hommasin avioeron, jotta saan elää kuten itseäni huvittaa. Ositusrahojen ansiosta ei tarvi paljon töitäkään tehdä.

Mielestäni nämä olivat omia isoja valintoja. Toki osittain riippuu myös tuurista ja omista kyvystäni tai niitten rajoista. Pieniä omia valintoja teen koko ajan ja niissä ajattelen sina ensisijaisesti itseäni, sitten lapsiani ja kolmanneksi heikossa asemassa olevia tärkeitä ihmisiä kuten ukrainalaisia tai vanhuksia. Varsinaisia ystäviä minulla ei ole, koska heistä on vaan vaivaa, enkä halua itselleni mitään sellaista, josta on vaan vaivaa.