Lue keskustelun säännöt.
Elän ikuisessa surussa
20.06.2024 |
Olen rakastunut mieheen, joka pitää minua vaan säälistä ja varalla. Olen kiva, kaunis ja sporttinen nainen. Muita miehiä olisi jonoksi asti.
Mutta ei ketään kuin hän.
Kommentit (8)
Tiedän tunteen. Minä rakastuin noin kolmekymppisenä noin työkaveriin. Tiesin, että hän on se yksi ja ainoa oikea, sielunkumppani. Hänkin tunsi niin. Mutta hänellä oli vaimo ja kaksi lasta, molemmat tiedettiin ettei siitä tule sen enempää. Olen ollut siitä asti sinkku omasta tahdostani. En vaan pysty haluamaan tai rakastamaan ketään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ollut mikään kynnysmatto ennenkuin kävi näin. Olen elämässäni reipas ja itsenäinen. Mutta rakastuin vain todella epäonnisesti.
Rakastuminen yksipuolisesti ei ole mikään kohtalo vaan liittyy menneisyyden haavoihin. Ei sitä kannata glorifioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumalauta naiset! Mä olin 22-vuotiaasta 30-vuotiaaksi tuollaisessa samassa häiriössä. Pelastakaa itsenne ja menkää juttelee psykologille. Toi ei oo meinaan ok. Siinä menee oma elämä hukkaan. Kellekään ei oikeesti ole sitä yhtä oikeaa, se vaan tuntuu siltä. Mieli ja välittäjäaineet ja hormonit tekee jekun. Pahan jekun. Suljette tolla oven siltä, joka on tulossa vastaan. Uskokaa mua. Oispa joku ravistellut mut hereille. Kadun niin tuota vaihetta elämässäni. Aikaa ei saa takaisin.
Mäkin olin yksipuolisesti ihastunut monta vuotta. Sitten löysin miehen, joka on moninkertaisesti parempi kuin tämä toinen ihastukseni. Kun aloimme seurustella, olisi tämä entinen ihastukseni halunnutkin alkaa seurustella mun kanssa, mutta mua ei enää kiinnostanut.
Valitse nyt joku siitä jonosta ja pyydä treffeille. Kun ihmiseen tutustuu paremmin hänestä oppii pitämään, jos ei valitse uusi...