Miksi jumalanpalvelukset on niin tylsiä?
Onko jumalanpalvelukset suunniteltu tarkoituksella tylsiksi vai mistä johtuu, että nykyihmiset tylsistyy niissä niin pahasti? Enkä nyt tarkoita että kirkkojen pitäisi muuttua miksikään viihdekeskuksiksi. Mietin vaan, onko jumalanpalvelusten tylsyydellä joku tarkoitus tai onko ne ehkä tuntunut entisaikojen ihmisistä mielekkäämmiltä kuin meistä, jotka ollaan totuttu siihen että jotain viihdykettä on aina tarjolla.
Kommentit (41)
Sitä pastori katteli kummissaan,
Kun kirkossa näytti niin vaisulta...
Ei nykyihminenkään tarvitse viihdettä koko ajan. Kirkossa saa hengenravintoa, saa pysähtyä ja hiljentyä.
Tylsyyden kokemus johtuu aika varmasti osittain siitä, ettet ymmärrä liturgiaa. Messuista saa paljon enemmän irti jos tietää, mikä minkäkin kohdan syvempi merkitys on ja miksi juuri se on valittu osaksi jumalanpalvelusta.
Vain kristittyjen jumalan jumalanpalvelukset. Baalin palvojien juhlat on eri.
Jumalanpalveluksissa on joka maassa omat kaavansa ja rituaalinsa. Se, että tuo on Suomessa muodostunut ajan mittaan puuduttavaksi ja ilottomaksi virrenveisuuksi, kertoo tämän maan kansan sielunmaisemasta ja kulttuurista melko paljon.
Tylsää on oltava. "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" on kristittyjen motto.
Vierailija kirjoitti:
Jumalanpalveluksissa on joka maassa omat kaavansa ja rituaalinsa. Se, että tuo on Suomessa muodostunut ajan mittaan puuduttavaksi ja ilottomaksi virrenveisuuksi, kertoo tämän maan kansan sielunmaisemasta ja kulttuurista melko paljon.
Virrenveisuuhan on hauskaa.
Vanhojen kirkkojen penkitkin on tosi epämukavat. Eikö ihmisillä ollut aiemmin mitään selkä- ja muita sairauksia, jotka teki niillä istumisesta tukalaa, vai oliko silloin vaan tapana kärsiä hammasta purren?
En ole uskovainen, mutta kirkossa käydessäni en ole kokenut, että siellä mitenkään erityisen tylsää olisi. Nykyihminen ei vaan kestä pientäkään pitkästymisen tunnetta, kun jatkuvasti on käden ulottuvilla netti ja muut.
Vierailija kirjoitti:
Jumalanpalveluksissa on joka maassa omat kaavansa ja rituaalinsa. Se, että tuo on Suomessa muodostunut ajan mittaan puuduttavaksi ja ilottomaksi virrenveisuuksi, kertoo tämän maan kansan sielunmaisemasta ja kulttuurista melko paljon.
Vai kumpi oli ensin? Ehkä kirkon ilottomuus on muovannut suomalaista sielunmaisemaa.
Kaikki mukava, nautinnolline ja viihdyttävä ovat syntiä. Voivat ne aiheuttaa ylipainoakin.
Peruskaavassa on synnintunnustus ja synninpäästö alussa. Virsiä, ylistystä, rukoilua ja saarna. Jumalanpalvelus huipentuu yhteiseen ehtoollisen viettoon. Ne merkitykset olisi hyvä ymmärtää. Auttaa, jos käy rippikoulun, lukee Raamattua ja rukoilee.
Mitä siitä nyt tulisi, jos kirkossa olisi kivaa? Herran pelkohan unohtuisi vallan.
Vierailija kirjoitti:
Peruskaavassa on synnintunnustus ja synninpäästö alussa. Virsiä, ylistystä, rukoilua ja saarna. Jumalanpalvelus huipentuu yhteiseen ehtoollisen viettoon. Ne merkitykset olisi hyvä ymmärtää. Auttaa, jos käy rippikoulun, lukee Raamattua ja rukoilee.
Rukoilu on syntiä sillä se on jumalan tahdon kyseenalaistamista.
Koska saatana yrittää tehdä ne tylsiksi, jotta et olisi uskossa
Vierailija kirjoitti:
Jumalanpalveluksissa on joka maassa omat kaavansa ja rituaalinsa. Se, että tuo on Suomessa muodostunut ajan mittaan puuduttavaksi ja ilottomaksi virrenveisuuksi, kertoo tämän maan kansan sielunmaisemasta ja kulttuurista melko paljon.
Ennen pelkkä saarna saattoi kestää yli tunnin. Nyt koko toimitus suunnilleen sen.
Ei sinne kenenkään ole pakko mennä.
Ev.lut. kirkon perusmessut voi olla tylsiä, mutta koen ne silti paljon antoisammiksi kuin vapaiden suuntien menevämmät jumalanapalvelukset. Luterilaisilla on kuitenkin liturgia, kun taas vapaissa suunnissa on pelkkää musiikkia, rukousta ja (usein puuduttavan pitkä, pahimmillaan jopa yli tunnin pituinen) saarna/opetus. Vaikka tällaisissa vapaiden suuntien tilaisuuksissa voi olla hyvää musaa ja hyvä meininki, niistä jää silti aina puuttumaan jotain oleellista.
Pitäisi varmaan mennä Merikarvialle jumalanpalvelukseen. Siellä on ilmeisesti kirkkoherra, joka voisi pitää vähän värikkäämpiä ja ei niin tylsiä saarnoja.