Mitä ajatuksia kuolema sinussa herättää?
Kommentit (21)
Just tuo edellinen. Ei kuolemaa ole.
No näkee toivottavasti kaikki rakkaat tuonpuoleisessa. Siis toivottavasti koska ikävä on.
Omaani jos ajattelen niin helpotusta. Oi miten ihana olisi olla olematta.
Enkä edes ole masentunut tai vastaavaa, en vai näe tarpeelliseksi elämistä.
Vierailija kirjoitti:
Poispääsyä tästä 3D-illuusiosta henkimaailman ajattomuuteen, jossa saa huilata taaksejätetyn elämän rasituksista ja miettiä, millaiseen elämään seuraavaksi inkarnoituisi.
Mä yritän myös uskoa tähän. Voisin kyllä siirtyä sinne henkimaailmaan jo huomenna eikä tarttis tulla ees takaisin. Tää on niin nähty, ja uskon että olen ollut täällä jo ihan riittävän monta kertaa. ap
Kunhan se vain tulisi yllättäen ka kivuttomasti. Uskonnottomana en usko sieluni jäävän elämään vaan se vain katoaa.
Odotan sitä että äänet päässä sammuu 🥺
Mielenkiinnolla, vähän ehkä arkaillen, odotan mitä kuollessa tapahtuu. Oikeastaan mikään muu ei elämässä ole varmaa kuin se, että jokainen syntynyt myös kuolee.
Tulee sellaisena kuin tulee ja sitten kun tulee. Jos jotain on kuoleman jälkeen niin hyvä jos ei niin sitä tilaa sitten en enää tiedosta. Olen käynyt lähellä kuolemaa ja jos olisin lähtenyt sillä kertaa niin olisi ollut helppo lähtö.
En pistäisi omalla kohdallani pahitteeksi, lienen sellainen passiivinen its-tyyppi sitten. Kuitenkin läheisten kohdalla se on pelottava ajatus.
Vierailija kirjoitti:
En pistäisi omalla kohdallani pahitteeksi, lienen sellainen passiivinen its-tyyppi sitten. Kuitenkin läheisten kohdalla se on pelottava ajatus.
Joo. Oon todennut pelkääväni kaikkein eniten monen kymmenen vuoden yksinäisyyttä (sellasta oikeeta, en semmosta et on perhe ja ystäviä jne ja on silleen pseudoyksinäinen, kukapa ei ois), se olis kuolemaa paljon pahempi kohtalo. ap
Onhan se kiva juttu. Kun oikein ajattelee niin se elämän kivoin asia.
Olemattomuudesta sinä olet tänne tullut ja sinne aikanaan myös palaat...
Pelottavinta siinä on jos tämä ei lopukkaan siihen. Olisi ihanaa jos ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pistäisi omalla kohdallani pahitteeksi, lienen sellainen passiivinen its-tyyppi sitten. Kuitenkin läheisten kohdalla se on pelottava ajatus.
Joo. Oon todennut pelkääväni kaikkein eniten monen kymmenen vuoden yksinäisyyttä (sellasta oikeeta, en semmosta et on perhe ja ystäviä jne ja on silleen pseudoyksinäinen, kukapa ei ois), se olis kuolemaa paljon pahempi kohtalo. ap
Niin, kun muut kuolisi ympäriltä pois. Itse olen nyt viime vuosina alkanut lähentymään ikääntyvien vanhempieni kanssa ja vähän se pelottaa tuon vuoksi, että onpa sitten kiva kun ollaan oikein läheisiä ja sitten vaan kuolevat pois.
Sori, liian kiire elää elämä-elämää elävänä.
Tietenkin toki ehdin miettiä kuolemaa kuolleena.
Vierailija kirjoitti:
Sori, liian kiire elää elämä-elämää elävänä.
Tietenkin toki ehdin miettiä kuolemaa kuolleena.
Jatkan vielä että kerron sitten sinulle kun olen kuollut. Palaillaan moi
Poispääsyä tästä 3D-illuusiosta henkimaailman ajattomuuteen, jossa saa huilata taaksejätetyn elämän rasituksista ja miettiä, millaiseen elämään seuraavaksi inkarnoituisi.