Riitely kesämökistä
Vanhemmillani on kesämökki jota isä on rakentanut. Itse en ole koskaan mökillä viihtynyt. Edelleen nyt aikuisiällä isäni komentelee minua että minun pitäisi tulla sinne mökille tekemään kaikenlaisia töitä hänen avukseen. Pelkästään mökillä oleminen vituttaa, saati sitten että pitäisi raataa siellä isän mökkiunelmien eteen.
Jos kieltäydyn isä raivostuu, alkaa uhkailemaan ja syyllistää.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja mitä olette tehneet?
Kommentit (19)
Tein selkeä pesäeron. Mökki ei kiinnosta, enkä tule sinne. Jokaisella saa olla unelmia, mutta ne ovat omia unelmia ja niitä ei oteta muiden selkärangasta. Jos ei enää pysty huolehtimaan mökistä niin mökki myyntiin.
Tuttu tilanne, mutta älä anna periksi. Sinun ei tarvitse kuunnella raivoamista, uhkailemista eikä syyllistämistä.
Kieltäydyt ja katkaiset puhelun jos sävy menee ikäväksi.
Jos ei ukolla paukut piisaa ylläpitoon niin ehdota myymistä, vaikka siitä varmaankin pillastuu kahta kauheammin.
Asutko vielä kotona? Jos et ja huolehdit omasta elämästäsi itse, niin ei tarvitse mennä. Jos et muuten halua auttaa. Olisko se niin kamalaa edes muutaman kerran kesässä sinne mökille mennä?
Mitä riitelyä tuossa on? Asiahan on ihan selvä. Ei sinun tarvitse mennä isäsi mökille eikä osallistua mihinkään siellä.
Anna raivota, kyllä hän tulee tolkkuihinsa, ja jos ei tule, sinä et voi sille mitään.
Meillä 80v+ vanhus osti mökin vierestä toisen mökin. Kuulemma oli hyvä kauppa kun nyt sittten se oma mökkitontti on koko niemenkärki.
Se jäi vaan tästä suunnitelmasta täysin auki, että kuka siellä isolla tontilla nautiskelee ja niitä torppia ylläpitää. Itse ostajalla on jo jalat aika huonossa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 80v+ vanhus osti mökin vierestä toisen mökin. Kuulemma oli hyvä kauppa kun nyt sittten se oma mökkitontti on koko niemenkärki.
Se jäi vaan tästä suunnitelmasta täysin auki, että kuka siellä isolla tontilla nautiskelee ja niitä torppia ylläpitää. Itse ostajalla on jo jalat aika huonossa kunnossa.
Perintöä odotellessa.
Sano isällesi suoraan, että et halua lähteä mökille ja että pistää sen myyntiin, jos ei itse jaksa enää sitä hoitaa. Mitään syyllistämistä ja kiukuttelua ei tarvitse kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 80v+ vanhus osti mökin vierestä toisen mökin. Kuulemma oli hyvä kauppa kun nyt sittten se oma mökkitontti on koko niemenkärki.
Se jäi vaan tästä suunnitelmasta täysin auki, että kuka siellä isolla tontilla nautiskelee ja niitä torppia ylläpitää. Itse ostajalla on jo jalat aika huonossa kunnossa.
Perintöä odotellessa.
Mielummin olisi minusta saanut myydä sen ainoankin mökkinsä ja käyttää rahat itseensä ja omaan elämään.
Kukaan hänen jälkeläisistään ei ole mökki-ihmisiä ja noita ei nyt sitten tosiaan ylläpidä yhtään kukaan tässä tulevina vuosina. Jokainen tietty haaskaa omat rahansa ihan niin hölmösty kuin tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne, mutta älä anna periksi. Sinun ei tarvitse kuunnella raivoamista, uhkailemista eikä syyllistämistä.
Ei tarvitsekaan, mutta jos oma vanhempi pyytää apua, eikö muka voi omaa isäänsä käydä joskus auttamassa? Käytöstavat?
Se on vähän eri asia auttaa vanhempiaan jossain elämän perusjutuissa kuin raataa isän mökkiunelmien ja kulissien ylläpidon eteen.
No ei nyt ihan tuollaista, mutta kyllähän tuo vähän tutulta kuulostaa.
Vanhemmillani on ollut mökki iät ajat ja siellä viettäneet kaikki kesät. Kiva paikka onkin järven rannalla.
Nyt kun isäni muutama vuosi sitten kuoli, äiti (joka on siis virkeä hiljattain eläköitynyt ihminen) ei muka USKALLA olla mökillä yksin. Painostaa, kyselee ja vaatii minua mukaan, että koska voin tulla, mennäänkö ensi viikonloppuna, miten niin et voi koko viikkoa olla täällä?! Minun on vaikea käsittää tuota. Eikä ole kyseessä mikään korpimökki, vaan siinä on kivat ja tutut naapurit aivan lähellä. Mökin ylläpito tulee myös aika kalliiksi, koska tontti on iso ja rakennuksia useampia. Olen yrittänyt sanoa, että eikö mökkiä voisi vuokrata kesällä esimerkiksi niiksi viikoiksi kuin siellä ei olla, mutta se on aivan kauhistuttava ajatus äidilleni, ei missään tapauksessa. Äidilläni on myös hyvin epärealistisia odotuksia töistä, joita mökillä tehdään. Viimeksi otimme yhteen päämökin maalaamisesta. Hän oli sitä mieltä, että minun pitää ehdottomasti nyt maalata mökki. Sanoin, että etkö tajua, että omakotitalon kokoisen mökin maalaamiseen menee yhdeltä ihmiseltä maalinpoistoineen, telineiden hankintoineen jne koko kesäloma, eikä riitäkään. Että en suostu. Loukkaantui siitä kauheasti.
Itse olisin ihan valmis ehkä jopa luopumaan koko mökistä, mutta lapset viihtyvät siellä onneksi tosi hyvin mummonsa kanssa, niin en ole asiaa vielä ottanut esille. Ihana ja rakas paikka, mutta tällä hetkellä enemmän harmia ja huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne, mutta älä anna periksi. Sinun ei tarvitse kuunnella raivoamista, uhkailemista eikä syyllistämistä.
Ei tarvitsekaan, mutta jos oma vanhempi pyytää apua, eikö muka voi omaa isäänsä käydä joskus auttamassa? Käytöstavat?
Riippuu täysin etäisyyksistä ja elämäntilanteista yms. Ja siitä pyynnön sävystä ja muotoilusta.
Perheellisen kinuaminen avuksi jonnekin tuntien automatkan päähän on jo vähän rajatapaus sen suhteen mikä on kohtuullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne, mutta älä anna periksi. Sinun ei tarvitse kuunnella raivoamista, uhkailemista eikä syyllistämistä.
Ei tarvitsekaan, mutta jos oma vanhempi pyytää apua, eikö muka voi omaa isäänsä käydä joskus auttamassa? Käytöstavat?
Ai mitkä käytöstavat? Isän vai tyttären? Jos minua kohdeltaisiin noin, niin en viis veisaisi, vaikka olisikin oma isä. Se ei ole lieventävä asianhaara tai tekosyy millekään raivoamiselle.
Onneksi ei ole tuollaista isää. Isäni antoi mökkinsä minulle perinnöksi koska on jo liian vanha 83 v eikä jaksa hoitaa sitä. Olen rempannut mökkiä v 2017 ja 2018 ja 2022 tein piharemonttia eikä isäni puuttunut mitenkään remonttiin. Nyt ei tarvii 10 vuoteen remontoida. Täällä mökillä olen tälläkin hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt ihan tuollaista, mutta kyllähän tuo vähän tutulta kuulostaa.
Vanhemmillani on ollut mökki iät ajat ja siellä viettäneet kaikki kesät. Kiva paikka onkin järven rannalla.
Nyt kun isäni muutama vuosi sitten kuoli, äiti (joka on siis virkeä hiljattain eläköitynyt ihminen) ei muka USKALLA olla mökillä yksin. Painostaa, kyselee ja vaatii minua mukaan, että koska voin tulla, mennäänkö ensi viikonloppuna, miten niin et voi koko viikkoa olla täällä?! Minun on vaikea käsittää tuota. Eikä ole kyseessä mikään korpimökki, vaan siinä on kivat ja tutut naapurit aivan lähellä. Mökin ylläpito tulee myös aika kalliiksi, koska tontti on iso ja rakennuksia useampia. Olen yrittänyt sanoa, että eikö mökkiä voisi vuokrata kesällä esimerkiksi niiksi viikoiksi kuin siellä ei olla, mutta se on aivan kauhistuttava ajatus äidilleni, ei missään tapauksessa. Äidilläni on myös hyvin epärealistisia odotuksia töistä, jo
Tuossa kannattaa ottaa työntekijöitä ja tehdä kotitalousvähennys. Ja miettiä onko muuta mistä pystyy maksamaan. Vähennyksen omavastuu kasvoi äsken.
Tuo mökillä pelkääminen on perinne, yhtä paljon kuin heinätyöt tai mustikanpoiminta. Se varas tms kun tietää tulla, kun paikalla on joku...🙄😒. Illalla se tulee oven taakse ja päivällä kun mennään kauppaan. Tappavat onnettomuudet odottavat toteutumistaan. Ukkonen pysähtyy kohdalle eikä poistu.
Ja pimeää pitää olla. Eihän muuten saada oikeaa tunnelmaa aikaiseksi.
On kyllä niin supisuomalaista riidellä kesämökistä. Hahahaha!
Eikös yleensä riidellä siitä että kuka sen mökin saa perintönä?
Eihän sinun tarvitse aikuisena ihmisenä isän syyttelyä kuunnella.