Hylätyksi tulemisen pelko
Mulla on hylätyksi tulemisen pelko aika paha. Se tulee kun ollaan vaikka miesystävän kanssa erillään päivän pari, vaikka siis asumme omissa asunnoissa. Se tulee kun en saa tietää aikuisten lasten asioista. Ylipäätään helposti. Olen pian jo viidenkymmenen. Mutta tunne elämä on jäänyt kesken, koska elin vaikean lapsuuden ja nuoruuden. Lääkitystä en halua aloittaa. Mistä hakea apua sitä en tiedä.
Kommentit (4)
Olen yli viisikymmentä ja tullu jätetyksi, hylätyksi tms. kolmisenkymmentä kertaa. Jokainen kerta tuntuu pahalta ja joka kerta sen jälkeen pelottaa yrittää uudestaan. Mut nyt ei vaan enää jaksa välittää. Kiitos alkoholin. Kiitos alkoholin ei kai enää edes tarvitse yrittääkään. 😎👍
Pitäisi luottaa. Mutta kun sille hylätyksi tulemisen tunteella ei voi mitään. Kuten sanoin oli vaikea lapsuus, isä alkoholisti jota piti pelätä. Juon itsekin, lapset ovat omillaan.
Minullakin oli se. Pelkäsin hylätyksi tulemista enemmän kuinnkuolemaa. Tiedostin itsekin sen.
Sitten tulin hylätyksi 20 aviovuoden jälkeen, kun minut vaihdettiin lennosta toiseen. SitäKIN selvisi. Tänä päivänä se on peloista pienin.
Sori, mutta tähänKIN pätee vanha aforismi: pitää aina mennä pelon läpi. Elämä löytyy toiselta puolen.
Pitäisi vain luottaa, etteivät hylkää. Helpottaisiko asiaa tosiasia, etteivät ole hyljänneet tähänkään asti?