Kolme lasta pienillä ikäeroilla? Kokemuksia?

mutta miehen avulla selviät ap

toinen oli 1v10 kk

Raskasta oli, ihan helvetin raskasta :( Ja vieläkin nuo ajat kaduttaa kun mietin minkälaista isommilla lapsilla on ollut. Toivottavasti teillä on paljon apujoukkoja.

meillä vanhin oli 3v9kk ja keskimmäinen 1,5v kun kolmonen syntyi. Toki oli rankkaa mutta näin jälkikäteen koin että suurempi muutos oli kun kakkonen syntyi, kolmonen jotenkin vain roikkui mukana kaaoksessa. TÄrkeätä löysätä itse eikä pitää niin tärkeänä esim että koti on tiptop koko ajan. Meillä teki vielä rankemmaksi se että kun kuopus oli 1v erottiin ja jäin jengin kans yksin + että opiskelin silloin vielä hoitoalaa. Huh. Nyt hirvittää ajatuskin.

Kaikki kuitenkin meni, lapset ovat nyt jo 19v, kohta 17v ja 15,5v ja nyt olen monta kertaa sanonut että teiniikä on paljon vaikeampaa kuin pikkulapsiaikaa, tämä on fakta ja totuus mihin uskoo vasta sitten... Iltatähdenkin olen saanut uuden miehen myötä joka nyt 7v mutta se on eri story. Tsemppiä.

Te olette jo voiton puolella, kun esikoinen on jo melkein neljä. Ette te missään liemessä ole, osaatte hoitaa jo lapsia ja vauvavaihe on tuoreessa muistissa. Jos nyt jotain voisin neuvoa, niin säännöllinen päivärytmi ja nukkumisrutiinit ovat ihan ehdottomat - vauvan kun saa muun perheen tahtiin niin se on jo puoli voittoa.



Onneksi olkoon tiiviistä lapsiryppäästä, heille on toisistaan paljon iloa ja tukea elämässä.

Onneksi olkoon tiiviistä lapsiryppäästä, heille on toisistaan paljon iloa ja tukea elämässä.

Tämä kommentti ilahdutti :)

Aika pelästynyt olo tässä kyllä on edelleen. Pelottaa, miten oma aika riittää tasapuolisesti kaikille. Tokihan aika olisi ongelma myös isommilla ikäeroilla, mutta nyt kuitenkin kaikki ovat niin pieniä vielä. Taloudellisesti tämä on hyvä juttu, koska kaikki vauvatarvikkeet ovat jo valmiina ;)

Meidän perheessä vanhin oli 3v 5kk ja keskimmäinen 1v 1kk, kun nuorimmainen syntyi.



Raskasta oli, ehdottomasti, mutta en ajatellut sen helppoa olevankaan :)



Tärkeää on varmasti noudattaa säännöllistä päivärytmiä ja olla huolehtimatta turhaan kodin kaaoksesta. Se, että olet läsnä lapsillesi on kaikkein tärkeintä! Isä on tärkeä apu arjessa ja lasten huomioimisessa. Sinun huomiosi on suurelta osin vauvassa, joten isä voi antaa huomiotaan isommille.



Kaikki apu kannattaa ottaa ehdottomasti ilolla vastaan! Kyllä se siitä :)

Esikoinen oli 3v6 kk ja keskimmäinen 1v5 kk kun kolmas syntyi keskellä pimeintä talvea. Rakensimme samaan aikaa omaa taloa, joten miestä ei juuri kotona näkynyt. Lisäksi minulla oli komplikaatioita synnytyksessä, joten olin pitkään lääkärin seurannassa vielä synnytyksen jälkeenkin. Vanhempani asuivat meillä aina välillä, mutta en kyllä muista kovinkaan selvästi sitä talvea.



Olin väsynyt ja välillä vähän epätoivoinen, mutta kaikki tuo oli omaa valintaamme.



Nyt alkaa elämä pikkuhiljaa helpottaa kun kuopuskin täytti 4 vuotta ja ihan kaikkea ei tarvitse enää tehdä valmiiksi lapsille. Edelleen riittää menoa ja meininkiä ja kaikenlaista säätöä, mutta tunteehan tässä elävänsä.

Mutta kun syntyy, on edelliset lapset 2v 7kk ja 1v 8kk. Uskon että selviän, pienestä ikäerosta on mielestäni vain hyötyä!

Lapsilla on seuraa toisistaan, valvomiset ym. hoituu kerralla. :)

Seuraava 1v6kk ja sitten vauva. Kyllähän sitä puuhaa riittää, mutta kuitenkin ne menevät jotenkin siinä samalla kaikki:) Kaikille vain omaa aikaa jos isä on mukana niin jakaen vastuuta. Oikein ihanaa ja leikkivät yhdessä. Tsemppiä ja iloitse perheestäsi.