Analysoitko tunteitasi eilen illalla?

Eilen oli aikamoinen voi voi  hyi yäk - ilta. Tottakai odotuksia oli, urheilusta on tullut eräänlaista gladiaattoriviihdettä ja vain paras kelpaa. Se on hyvää sielunhoitoa paitsi yksilölle niin myös koko kansakunnalle, siksi toimintaa rahoitetaan useista yhteiskunnan lähteistä alkaen liikuntapaikoista, koululiikunnasta jne.

Urheilija joka EM-kisoissa on päässyt kentälle, edes karsintaan, on taatusti tosissaan. Hän on aloittanut uransa yleensä 8-12 - vuotiaana eli hän on vähintään 10 vuotta, nuoruuden ja teinivuodet urheilulle pyhittänyt. Treeniä useampia kertoja viikossa, valmentajan tsekkauksia, ohjelmia, ruokavalioita, treenit juoksua, salia, uimahallia, urheilu- tai liikuntaopistoja jne jne. Ja kauheat haukut päälle jos ei ole pystynyt tavoitteisiin.

Tavoitteet ovat tärkeitä, tottakai, samoin se ohjelma jonka valmentaja käteen iskee. Teini-murkkuikä on kuitenkin arvoituksellista aikaa, valitettavasti osa hyppää kelkasta. No, parhaat jalostuu. Sitkeä harjoittelu, ihastuminen omaan vartaloon, ehkä vähän narsistinenkin suhtautuminen oman kehon toimintaan koneena. Näin itse salihavaintoja tehneenä.

Urheilija joka saa lapun rintaansa urheilusuorituksen ajaksi, on taatusti tehnyt kaikkensa, jotta pärjää, aika ala-arvoisia kommentteja näkyi iltapäivälehdissä. Jokaisella lapun rintaansa saaneella on siis yli 10 vuoden putki harjoittelua, rääkkäämistä, itikoita, räntäsadetta ja henkistä pa..kaa. Kukaan ei tahallaan tee vähempää kuin parhaansa noissa kisoissa, tätä taustaa vasten tuntuu vähän typeriltä muutamat kommentit eilisen epäonnistumisista.