Lue keskustelun säännöt.
Ohjaatteko 18v lapsenne elämää?
11.06.2024 |
Mitä tekisitte jos 18v lapsesi haluaa muuttaa pois kotoa? (ei olisi töissä)
Alkaisi seurustella "huonon valinnan" kanssa?
Käyttäisi päihteitä?
Voisi huonosti?
Saa ehdottaa muitakin kysymyksiä?
Antaisitteko vain olla, ottaisitte kotiin, auttaisitte...?
Yhden sukulaisen lapsi muutti pois ja hänen elämä alkoi mennä hieman huonolle uralle. Jäin miettimään, että miksi hänen vanhemmat ei ollenkaan puutu siihen?
Kommentit (13)
No mun lapsi muutti 2 viikkoa 18-vuotissynttärinsä jälkeen 400 km päähän. En siis paljon ole pystynyt vaikuttamaan enää hänen elämäänsä. Toki, jos huolta nuoresta tulisi, kyllä pyrkisin auttamaan, mutta on melkoisen pärjäävä tapaus. Toki autetaan ongelmatilanteissa ja tuetaan niin henkisesti kuin tarvittaessa taloudellisesti, vaikka asuukin kaukana. Ja kotiin saa aina palata, jos tarve niin vaatii. On asunut kohta 2 vuotta omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi puuttua aikuisen ihmisen valintoihin.
Jos oma lapsi olisi niin kyllä "puuttuisin", mikäli seurustelisi narkkarin kanssa tms! 18v on vielä aika lapsi ilman elämänkokemusta! Varsinkin jos kaveripiirissä vanhempaa porukkaa jotka helposti voi käyttää hyväkseen toisen kokemattomuutta :(
Nyt on mammalla aika ruusuiset kuvitelmat omista kyvyistään. Haluaisin tietää, että miten estät aikuisen ihmisen huumeiden käytön tai minkään muunkaan huonon valinnan? Puhumista tietysti kannattaa yrittää, mutta kyllä se aikuinen itse ne päätökset tekee. Eihän ne saa suljetuissa lastensuojelulaitoksissakaan huumeiden käyttöä loppumaan.
Vierailija kirjoitti:
Et voi puuttua aikuisen ihmisen valintoihin.
18v ei ole aikuinen muuta kuin paperilla. Aikuiseksi kypsymistä tapahtuu oikeasti vielä pitkään tuossa iässä. Jopa yli 10 vuotta.
No minut jätettiin aika oman onnen nojaan, kärsin siitä vielä yli viisikymppisenäkin....
(mitäkö olisin tarvinnut, ohjausta, tukea, huolehtimista, turvaa!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä muutin kotoa 400km päähän Helsinkiin vuonna 1990 heti yläasteen jälkeen, eli 15-vuotiaana, ei ollut lankapuhelintakaan, kolikkopuhelimesta soitettiin kotiin kun rahat oli loppu. Opiskelin siellä ja olin valmistuessa luokkani paras. Toki esikoisena olin luotettava. Myös oma esikoiseni lähti omaan kämppään, tosin ensin omassa kaupungissa ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen, taloudellisista syistä lykkäsi vuodella lähtöä. Sen jälkeen onkin sitten asunut, opiskellut ja työskennellyt pitkin maailmaa ties missä, ja pakko on ollut vaan luottaa että pärjää, ja kotiin saa aina tulla jos sellainen tilanne tulee. Päihdeongelma on sitten asia erikseen. Tai jos lapseni puoliso olisi väkivaltainen, niin siihen puuttuisin, ihan samoin kuin vaikka sisarukseni tai vanhempani elämään.
Mun nuoriso osaa pyytää apua ja keskustelee valinnoista kanssani. En tuomitse enkä neuvo mutta kuuntelen ja jos kysytään, kerron mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on mammalla aika ruusuiset kuvitelmat omista kyvyistään. Haluaisin tietää, että miten estät aikuisen ihmisen huumeiden käytön tai minkään muunkaan huonon valinnan? Puhumista tietysti kannattaa yrittää, mutta kyllä se aikuinen itse ne päätökset tekee. Eihän ne saa suljetuissa lastensuojelulaitoksissakaan huumeiden käyttöä loppumaan.
No minä olen sen verran radikaali noissa asioissa, että minä olen valmis vaikka rikkomaan lakia jos se pelastaa minun lapseni. Köytän vaikka huoneeseensa niin pitkäksi aikaa että oppii olemaan. Isänsä oli juoppo, ja minun isäni oli juoppo, joten geenit olisivat voineet altistaa päihdeongelmille, onneksi ei niin ole käynyt, mutta kyllä minulla oli alun alkaen suunnitelmat valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on mammalla aika ruusuiset kuvitelmat omista kyvyistään. Haluaisin tietää, että miten estät aikuisen ihmisen huumeiden käytön tai minkään muunkaan huonon valinnan? Puhumista tietysti kannattaa yrittää, mutta kyllä se aikuinen itse ne päätökset tekee. Eihän ne saa suljetuissa lastensuojelulaitoksissakaan huumeiden käyttöä loppumaan.
No minä olen sen verran radikaali noissa asioissa, että minä olen valmis vaikka rikkomaan lakia jos se pelastaa minun lapseni. Köytän vaikka huoneeseensa niin pitkäksi aikaa että oppii olemaan. Isänsä oli juoppo, ja minun isäni oli juoppo, joten geenit olisivat voineet altistaa päihdeongelmille, onneksi ei niin ole käynyt, mutta kyllä minulla oli alun alkaen suunnitelmat valmiina.
Nostan hattua! Näin minäkin tekisin, enkä vänkyttäisi että "ei voi puuttua" (=pääsee itse helpommalla kun lapsi potkittu pois kotoa tyyliin maailma kasvattaa....)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ohjaan, neuvon ja autan edelleen täysikäisiä lapsiani (20 v ja 18 v). Ei se 18 vuotta ole mikään raja, jonka jälkeen mitään ei ole enää tehtävissä. Ymmärrän toki, että joskus asiat menee miten menee, eikä niille vanhempani voi mitään.
Ainoastaan sen verran, että kun 18 v täytettyään päätti lopettaa lukion, totesin että ok, hommaat itsesi sitten amikseen, kotiin ei jäädä makamaan tyhjänpanttina. Näin hän tekikin. Suoritti tutkintonsa parissa vuodessa ja työllistyi jo kouluaikanaan. Toivon, että jossain vaiheessa jatkaisi edes AMKiin, mutta tämä toki on hänen oma valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan näitä saatu lehdistä lukea, miten vanhemmat eivät pysty lastensa huumeiden käyttöön puuttumaan. Eivätkä myöskäön mistään apua saa.
Turha tällaisia ylimielisiä aloituksia laittaa, kun et varmasti tiedä miten vanhemmat yrittävät lastansa auttaa. Ei sinulle kaikkea kerrota.
Et voi puuttua aikuisen ihmisen valintoihin.