Oletteko muistaneet kummilapsianne
orjallisesti joka syntymäpäivä ja joulu kunnes ovat 18? Vai lopettaneet pakkolahjomisen johonkin ikään?
Nimimerkillä kyllästynyt lahja-automaatti, joka miettii kehtaisiko jo lopettaa kun kummilapsi täyttää 16.
Kommentit (17)
Jatkoin, kunnes kummilapsi täytti 20.
Nuorin kummilapseni täyttää tänä vuonna 16. Häntä muistan. En enää yli 20 vuotiaita.
Lopetin synttäri/joulumuistamiset rippi-ikään.
Pidin ristiäisissä sylissä, rippitilaisuudessa kirkossa oli joku seremonia ja yo-juhlissa. 3 kertaa ennen täysi-ikäisyyttä huomioin.
Lapseni pitää säännöllisesti yhteyttä kummeihinsa. Lähettää heille joulu- ja onnittelukortteja, kutsuu kylään ja pyytää päästä heille vierailulle. Yksipuolisesti ja ilman vastakaikua. Kummeja ei kiinnosta.
Olen muistanut kaikki syntymäpäivät, kihlauksen, häät, lapset, tohtorin väitöskirjaan lopetin kun ei kiitosta tullut.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin synttäri/joulumuistamiset rippi-ikään.
Tää on kai se perinteinen ajankohta. Nykyään kaikki ei käy rippikoulua, joten oisko se sitten se 15 vuotta?
Omasta mielestäni 18 vuotta on hyvä raja. Riippuu siitä kuinka paljon on kummilapsen kanssa tekemisissä. Ja tietysti naimisiin menevää kuuluu muistaa.
Siihen asti, kun kutsuivat juhliin. Kahden osalta kutsut loppui rippijuhliin, toisen kahden ylioppilasjuhliin. Näissä kaikissa synttäreille kutsuttiin aina vain harvemmin iän karttuessa. Aikamiehiä ovat jo kaikki.
Puolison kummitäti muistaa vähintään puhelulla edelleen 53 vuotiasta kummipoikaansa. Ja joulupaketissa on yleensä värillistä paperia, niin kuin hän itse rahaa kutsuu.
Rippikoulun jälkeen lopetin lahjojen antamiset. Keskusteltiin asiasta ja hän ymmärsi että rippilahja oli viimeinen lahja. Erikseen on sitten joskus jos naimisiin menee tms. niin silloin muistetaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen muistanut kaikki syntymäpäivät, kihlauksen, häät, lapset, tohtorin väitöskirjaan lopetin kun ei kiitosta tullut.
Korjaan, syntymäpäivät ripille pääsyyn ja sitten ylioppilasjuhla ym.
Koko hänen 15 vuoden ikänsä muistin.Myös hoitovastuussa olin kun hänen äiti pailasi viikonloput 15 vuotta siis.Kutsutiin 15 vuotta vain hänen synttäreille ja viimesen kerran rippi juhlaan.Kirkkon hänen äitinsä ei jaksanut tulla.17v. sai ekan lapsen ja heidän taholta yhteys katkesi.On jo käymässä 40v. Ja useampi lapsi hänellä huhujen mukaan?,En tie missä kaupunki tai lähiö asuu. Joten rippi juhlaan voi kummeuden päättää ihan kaikki ihmiset,ilman huonoa omatuntoa.
Olen yli 30 ja edelleen muistavat (rahalla) jouluna ja syntymäpäivänä. Minulle siitä on tullut lähinnä kiusallinen olo, ihan täysi-ikäisyydestä alkaen, vaikka tiedänkin että heidän taloudellinen tilanne on huomattavasti parempi kuin itselläni. Hyvän joulun toivotukset tai onnittelut riittäisivät.
Miksi otatte vastaan kummiuden? jos ei kiinnosta ja tuntuu vaan taakalta? Kummius on kunnia eikä mitään pakko pullaa. Minulla on hyvä suhde kummilapsiini vielä heidän ollessaan aikuisia. Vuosien varrella on ollut mukava seurata varttumista, jakaa iloisia ja rakkaita hetkiä ja tapahtumia. osallistua heidän elämään. Kummius on elämän rikkautta
Ylioppilasjuhliin olen lopettanut ellei erikseen tule kutsua synttäreille. Vanhempi kummitytär kutsuu usein oman lapsensa synttäreille niin toki menen kun on kutsuttukin. Nuoremmalla oli viime vuonna ekat synttärit lakkiaisten jälkeen ja kylmästi jätin itse kyselemättä juhlien perään. Samoin joulu.
Ensimmäisen kohfalla lopetin 50,-vuotispäiviin, toisen maisterijuhliin...kummaltakin kiitos unohtui.
Olen muistanut ja onnitellut, täyttivät 55 vuotta.