Miten niin hedelmöityshoidot raskaita?

Tulemme ehkä lähitulevaisuudessa joutumaan mieheni kanssa lapsettomuushoitoihin. Olen kuullut, että lapsettomuushoidot ovat todella rankkoja ja väkisinkin joutuu välillä pitää taukoja. Haluaisin tietää, että millä tavalla hoidot ovat rankkoja? Henkisesti vai aiheuttaako lääkitykset ym. niin rankkoja fyysisiä oireita vai mistä on kyse?

Kun toivoo, pettyy, toivoo ja taas pettyy.



Fyysisesti oli inhottavaa, kun oli aina turvoksissa, eikä kroppa tuntunut omalta.



Piikittäminen ei ole kivaa, mutta se on vain pieni hetki päivässä (olen yht. ~50 piikkiä piikittänyt).

jollakin psyykkisesti, ja jollakin sekä että ja jollakin ei kumminkaan!



Tsemppiä, ja toivottavasti ei mene yhtä kauan kun meillä meni.

Henkisesti hoidot ovat raskaita, koska kroppasi ei tunnu omaltasi. Fyysisesti lääkkeet vahvistavat tunnetta entisestään, kun turpoat, kipuilet, hikoilet, palelet jne. Ja kaiken päätteeksi kun hoidot kerta toisensa jälkeen epäonnistuvat, rapistuu terveinkin itsetunto.



Ja tietysti, jos omasta pussistasi maksat, niin kyllähän se käy taloudenkin päälle.



Onnea matkaan.

ei ne hormonitkaan nyt mitään miellyttäviä ole. Mulla on jatkuvasti huono olo, päänsärkyä, vatsa kipeällä tavalla turvonnut. Jatkuva vessahätä yms. mukavaa... Kun kypsytetään munasoluja on sitten tietty vielä maha turvonnut follien suuren määrä vuoksi ja punktion jälkeen maha on ihan oikeasti kipeä, että pitää ottaa sairaslomaa ja seuraava viikko ottaa hyvin varovaisesti. Kaikenmoista siinä on, mutta henkisesti homma on rankinta. Se pettymys... Mekin ollaan tehty tätä jo yli seitsemän vuotta, arvaa vain kuin kipeää ottaa pettymys?

eivät usein tunnu raskailta, vaikka joillekin tulee paljon sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita. Kuvittele, että lukuisat hoidot jäävät onnistumatta tai että raskaus alkaa useita kertoja, mutta menee kerta toisensa jälkeen kesken- sellainen on äärimmäisen raskasta varsinkin henkisesti.



Toivon todella, että hoitonne onnistuvat helposti!

ihan hyvillä mielin tutkimuksiin, syy löytyi, lääkkeet ja inseminaatio ja ekasta natsas. missään vaiheessa tutkimuksia ei ahdistanut. meillä oli helppoa henkisesti ja fyysisesti.

kerta toisensa jälkeen samanlaista pettymistä kuin silloin, kun yrittää luomuna lasta, mutta alkaakin kuukautiset vai onko se entistä raskaampaa? Jos on niin miksi?

En kokenut hoitoja erityisen raskaana! Meillä ensin kokeiltiin hetki hormoneilla, sitten ICSI, jonka toisesta PAS:sta tuli lapsi. Ehkä henkinen paine olisi kasvanut, jos olisi useampi kierros jouduttu menemään. ICSI-hoito oli sinänsä hiukan ikävä ja punktio sattui hirveästi, mutta en kokenut mitään ylitsepääsemätöntä hormonimyrskyä niistä piikityksistä. Nuo PAS:than menee keveillä hormoneilla.



Oli yritetty lasta jo 2,5 vuotta ennen noita hoitoja ja halusin pitää kuukauden tauon ensimmäisen tuoresiirroja PAS:n jälkeen. (siis nuo oli peräkkäisinä kuina) Tottakai se hiukan kirpaisi, kun negat tuli alussa, mutta jotenkin olin niin kiinni monissa muissakin asioissa siinä rinnalla, etten muista edes itkeneeni.



Se PAS-vauva kiljuu tuossa metrin päässä nytkin... Ikää vasta 1v. eli tuskin aikakaan on kullannut muistoja.

Kuten luomuna yrittämine, kuka masentuu jos ei ekasta tärppää? Mutta jos ei puolen vuoden päästäkään ole tärpännyt, on vaikeaa olla miettimättä ja huolestumatta. Sitten aikanaan tekee vähän surutyötä: et tule koskaa kertoaan miten vauva on saanut alkunsa lemmenlomalla tms kepeää.

Hoitojenkin myötä huoli kasvaa, eikö niistä ole apua? Onko niin, että raskaus ei ole edes mahdollinen? Montako kertaa vielä jaksan? Jossain vaiheessa et enää itke sitä, että ei onnistunut tällä kertaa, vaan että tämä ei tule kai koskaan onnistumaan.

kerta toisensa jälkeen samanlaista pettymistä kuin silloin, kun yrittää luomuna lasta, mutta alkaakin kuukautiset vai onko se entistä raskaampaa? Jos on niin miksi?

ja ne eivät tuota tulosta, niin onhan se jotakin muuta, mitä odotti. Meillä meni ASP-tili tyhjäksi, eikä mitään saatu, sitten vaihdoin miestä ja jo onnistui