Lue keskustelun säännöt.
1-vuotiaastani on tullut kumman vakava :( mikä voisi olla syynä? Tuntuu kurjalta
29.01.2011 |
N. 6-10kk ikäisenä oli todellinen ilopilleri. Naureskeli koko maailmalle kujerrellen, mutta nyt 1v. juuri täytettyään on hymyt todella harvassa. Kävelyllä jos ollaan ja poika istuu rattaissaan, niin möllöttää vaan tylsistyneenä eikä ota kontaktia juurikaan vaikka pitkäänkin kävelisimme ja yrittäisin kiinnittää huomiota autoihin tai juttelisin höpöjä. Kotona vähän paremmin on mukana, mutta meno on jotenkin vakavoitunut. Kutitusleikeissä nauraa kikattelee, ja se on maailman ihanin ääni, mutta haluaisin kuulla sen spontaanistikin ihan vain elämänilosta. Surettaa, miksi pienestä on yhtäkkiä tullut näin vakava! :´( Onko kellään kokemusta tällaisesta ja onko vaihe mennyt ohi?
Kommentit (8)
mieleen että jos alussa se nauraminen ja venhempien naurattaminen oli niin uusi ja kiva juttu, mutta nyt se on jo niin tavallista...?
En oikein osaa muuta sanoa, minusta meilläkin oli aika, jolloin ei enää riittänyt äidin hymy saadakseen hymyn huulille, vaan pitää olla jotain jännempää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkona ollessa on usein aika vakava. Rattaissa nimenomaan tykkää vain katsella ympäristöä ja ihmetellä. Nykyään kun osaa jo sanoja osoittelee juttuja välillä ja pälpättää niistä (nyt on hittinä koirat ja jouluvalo-tähdet).
Luulen, että sun lapsi on vain niin mietteliäs, tuumailee ja koittaa jäsentää maailmaa. Kodin hanskaa jo niin hyvin että siellä ei tartte niin keskittyä ja voi olla rennommin.
Molemmat selitykset voivat hyvinkin pitää paikkaansa. Tuntuu niin kurjalta, kun hymyt ja iloiset jokellukset ovat historiaa. Toivottavasti saamme niistä nauttia taas pian, ja lapsi innostuu kertoilemaan meille ympäristöstään. Sydäntä särkee kun murehdin, että lapsi on alakuloinen tai peräti masentunut jo noin pienenä, tai mitä kaikkea kauhuskenaarioita nyt tuleekaan mieleen omissa maailmoissaan istuvasta vakavasta lapsesta.
ap
ulkona ollessa on usein aika vakava. Rattaissa nimenomaan tykkää vain katsella ympäristöä ja ihmetellä. Nykyään kun osaa jo sanoja osoittelee juttuja välillä ja pälpättää niistä (nyt on hittinä koirat ja jouluvalo-tähdet). Luulen, että sun lapsi on vain niin mietteliäs, tuumailee ja koittaa jäsentää maailmaa. Kodin hanskaa jo niin hyvin että siellä ei tartte niin keskittyä ja voi olla rennommin.
Eihän voi olla mitään sairautta? ONko saanut viime aikoina rokotuksia? Niihinkin voi liittyä ties millaisia sivuvaikutuksia.
ei turhille naureskele. saa olla jotain tosi jännää ja hauskaa että alkaa naurattaa, kikattaa vain kun hänen kanssaan hassuttelee "meidän omia juttuja mitkä oikeesti puree lapseen". :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei turhille naureskele. saa olla jotain tosi jännää ja hauskaa että alkaa naurattaa, kikattaa vain kun hänen kanssaan hassuttelee "meidän omia juttuja mitkä oikeesti puree lapseen". :)
tietyt jutut saa naurunkikatuksen aikaan, esim. hassut äänet, kun pöristellään tai jos joku päästää pierun... huumori hallussa ;)
muuten on aika vakava, hymyilee kyllä paljon muttei naureskele/kikattele. Ulkona tosiaan keskittyy tarkkailemaan, silloin saa kyllä hymyä jos juttelee ja leikkii, mutta naurua ei juurikaan.
eli lapsi oli aiemmin nauravainen ja ulospäinsuuntautunut - käytöksessä on selvä muutos. Olen huolissani. Kaipa tätä on lähdettävä selvittämään neuvolan kautta.
ap
ei turhille naureskele. saa olla jotain tosi jännää ja hauskaa että alkaa naurattaa, kikattaa vain kun hänen kanssaan hassuttelee "meidän omia juttuja mitkä oikeesti puree lapseen". :)
tietyt jutut saa naurunkikatuksen aikaan, esim. hassut äänet, kun pöristellään tai jos joku päästää pierun... huumori hallussa ;) muuten on aika vakava, hymyilee kyllä paljon muttei naureskele/kikattele. Ulkona tosiaan keskittyy tarkkailemaan, silloin saa kyllä hymyä jos juttelee ja leikkii, mutta naurua ei juurikaan.
Mitään muutoksia ei ole tapahtunut, kotona hoidetaan lapsi kuten tähänkin asti.
Kokemuksia ja ajatuksia nyt please..
ap