Vanhempi ja JOHTAMISTAIDOT :D

Taas tuli kauppakeskuksen "ruokalassa" nähtyä perheidylliä, kun stressaantunut perhe tuli syömään, äiti ja isä jo valmiiksi riidoissa ja pinna kireällä, nuorimmat lapset pienimuotoisesti riehuu ja vanhin lapsi (ala-asteen keskiluokilla, arvaan ma) yrittää parhaansa mukaan auttaa kaikkia. Mikä meissä aikuisissa on, että kun itseä ketuttaa, niin usein jää lapsi kuulematta?! Tässäkin tapauksessa vanhin lapsi, joka yritti vain helpottaa tilannetta ja olla aiheuttamatta häiriötä, mutta sitten jotenkin kuitenkin sotki vanhempien suunnitelmat, sai moneen kertaan haukut päälleen, vaikka pika-analyysillä niitä vähiten perheessä olisi ansainnut...



Mikä siinä on, että kun perheellä on jonkinlainen kriisi, aikuiset eli perheen johtajat, ei saa hermojaan koottua ja huomiotaan jaettua sen vertaa, että sanoisivat asiallisesti kaikille lapsille että istu alas ole hyvä, odota siinä, äiti/isi hoitaa asian. Tai jos pitää yhdelle muksulle sälyttää tehtäviä, niin miksei rauhallisesti kerrota mitä lapselta odotetaan, mitoiteta tehtävää lapsen kykyjen mukaan, ja sitten anneta työrauha, tarvittaessa autetaan ja kiitetään lopuksi. Ja miksi sitten vielä oma turhautuminen puretaan tilanteen lauettua siihen lapseen, joka yrittää pysytellä näkymättömänä ja ennakoida ja auttaa parhaansa mukaan. Pieleen meni auttaminen, koska ei alakoululaiselta voi odottaa ymmärrystä arvata telepaattisesti jokaista vanhempien ajatuspolkua ennalta, ja koska vanhemmat eivät kuunnelleet kun lapsi itse kertoi asiansa moneen kertaan. Mikään muukaan ryhmätyö ei onnistu, jos johtajina ei ole ne jotka kokonaistilanteen parhaiten hallitsee, jos johtajien pinna palaa, jos kommunikaatio ei toimi ja jos "alaisille" annetaan mahdottomia tehtäviä.



Alkoi vain harmittaa, kun näin itseni siinä lapsessa, ja totta kai äitini tyttärenä myös sitten niissä vanhemmissa.