Mikä minua vaivaa? Vuodesta toiseen samaa eikö loppua näy. En jaksa enää.

Jaa a.

Masennuskausia selvästi. 

Olisiko se ihan oikean elävän ihmisen elämää. 

Joskus menee elämässä tosi huonosti ja ahdistaa niin vietävästi ja sitten on kausia, että on onnensa huipulla. 

Elämään kuuluu ylä- ja alamäet ja senkin jälkeen tulee toinen mäki, joka pitää jaksaa. 

Mee takas sinne terapiaan, äläkä jätä sitä kesken, vaikka olo hetkellisesti parantuukin. Kerta tiedät olisi olevan tuollaista vuoristorataa, niin älä jättäydy pois avun piiristä. Voi olla esim kaksisuuntainen, jossa olo vuorottelee joko normaalin tai maanisen ja masentuneen välillä. Siihenkin saa lääkkeet, mutta diagnoosi vie aikaa, kun pitää seurata noita mielialan vaihteluita.

No ei ihmekään että on alakuloa ja masentaa kun elämä on pelkkää arkea ja työtä. Itsellä siis samaa sillä erotuksella etten ole näistä terapiassa käynyt juttelemassa, mutta jälkeenpäin kyllä huomaa että elämässä on ollut vain työ (eikä edes mikään uranrakentaminen vaan pskatyö vailla etenemismahdollisuuksia) ja nyt sitten ei enää ole sitäkään.

Olisin halunnut parisuhteen, perheen ja ystäviä sekä itselle sopivia, mukavia harrastuksia (ei ollut varaa vaikka tein ylitöitäkin usein). Ihan normaalia sisältöä elämään niin silloin se arkikaan ei olisi (ollut) niin ankeaa.

Nyt on jo myöhäistä. Hieno elämä.

Kaksisuuntainen? 

Ei ihan normaalia jos ei mitään suurempaa syytä

Toistuva masennus.

Koeta innostua jostain harrastuksesta,siitä saa mielenkiintoista vaihtelua elämään. Ja positiivisia tunteita, kun oppii jotain.