Mitä ovat rankat elämänkokemukset? Jotain mitä vain harvoilla on? Kuolemat nyt ainakin kuuluu elämään?

No esim lapsuuden seks hyväksikäyttö,  henkinen tai fyysinen pahoinpitely, aikuisena rais katuksi tai raa'an väkivallan uhriksi joutuminen, oma tai läheisten vakavat sairaudet ja kuolemat nyt stressaa vaikka miten kuuluisivat elämään. 

Nehän voi olla ihan mitä vain.

itselläni: väkivaltainen äiti hakkasi kun olin 5 - 17 v. + hakkasi isäni minun nähden myös.

Aikuisena deiteillä raiskattu 2 kertaa.

Tuttu sai aivoverenvuodon leikkauksen jälkeen ja hänelle tuli muistihäiriöitä ja puhuminen oli vaikeaa. Siinä meni pari vuotta ennen kuin oli taas ennallaan. 

Pitkäaikainen työttömyys ja rahattomuus on pahin tuska mitä ihminen voi tuntea.

Ihmiselle voi olla rankkaa joutua pitkäaikaisesti kärsimään jostain asiasta, joka ei "tuomitsijoiden" mielestä ole rankka kokemus. Moni tuomitsija mieltää, että ihminen saa mennä rikki vain tarpeeksi rajuista asioista (oman lapsen kuolema, väkivaltaiset joukkor&%kaukset, monta syöpää peräkkäin jne.)

Väitän kuitenkin että pitkään jatkunut kiusaaminen, lapsuuden perheessä jatkuvasti läsnä ollut huono ilmapiiri ja lapsen rumasti kohtelu, on ihmistä rikkovaa ja RANKKAA.

Kuitenkin jos olet sairas tuollaisen pitkäkestoisen kaltoinkohtelun vuoksi, niin et saa mitään empatiaa, vaan sinua syyllistetään laiskaksi ja tyhmäksi ihmiseks, joka tahallaan vaan on heittäytynyt sairaaksi ja kärsiväksi, koska tuomitsijoiden mielestä sinun kuuluisi samana päivänä kun täytät 18, vaan ruveta iloiseksi ja terveeksi ihmiseksi, jolla ei yhtään menneisyys paina, ja jonka kuuluu olla onnellinen kun pääsi kotoa tai koulusta pois.

Ei se mene ihan niin. Eikä hyvässä kodissa hemmoteltu ja rakastettu ihminen ymmärrä tätä, eikä sellainen joka sai koulussa olla rauhassa tai jopa kiusaaja/kiusaajan remmissä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselle voi olla rankkaa joutua pitkäaikaisesti kärsimään jostain asiasta, joka ei "tuomitsijoiden" mielestä ole rankka kokemus. Moni tuomitsija mieltää, että ihminen saa mennä rikki vain tarpeeksi rajuista asioista (oman lapsen kuolema, väkivaltaiset joukkor&%kaukset, monta syöpää peräkkäin jne.)

Väitän kuitenkin että pitkään jatkunut kiusaaminen, lapsuuden perheessä jatkuvasti läsnä ollut huono ilmapiiri ja lapsen rumasti kohtelu, on ihmistä rikkovaa ja RANKKAA.

Kuitenkin jos olet sairas tuollaisen pitkäkestoisen kaltoinkohtelun vuoksi, niin et saa mitään empatiaa, vaan sinua syyllistetään laiskaksi ja tyhmäksi ihmiseks, joka tahallaan vaan on heittäytynyt sairaaksi ja kärsiväksi, koska tuomitsijoiden mielestä sinun kuuluisi samana päivänä kun täytät 18, vaan ruveta iloiseksi ja terveeksi ihmiseksi, jolla ei yhtään menneisyys paina, ja jonka kuuluu olla onnellinen kun pääsi kotoa tai koulusta pois.

Ei s

Joo, lapsuuden jatkuva huono ilmapiiri kotona (vanhempien jatkuva riitely, lapsille joka asiasta vttuilu ja huutaminen, ei olla kiinnostuneita lapsen asioista) on henkistä väkivaltaa. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikainen työttömyys ja rahattomuus on pahin tuska mitä ihminen voi tuntea.

Näinhän se menee.

Melkein kaiken ikävän jaskan takana oleva juurisyy: kanssaihmiset, eli me.

Rankkaa on se, että kerta toisensa jälkeen menettää kaiken.

Esim. ajattele menneitä sukupolvia... Sodassa jotkut joutuivat jättämään kaiken taakseen, ei ollut paluuta. Kaikki piti aloittaa alusta. No, sitten saattoi käydä niin, että se mitä saivat aikaan menettiin taas. Menetettiin lapsi kuolemalle. Taas oli yritettävä rakentaa uutta tilalle, yritettävä jatkaa, ja se jatkaminen toki olikin terveempää kuin jäädä vellomaan menetyksiin.

On yltiö epäonnea elämässä joillakuilla. Mutta kun yrittää ja pystyy jatkamaan, pystyy jollain tavalla elämään...

Sellaisia kokemuksia tapahtuu tänäänkin paljon mm. Sudanissa, Jemenissä, Gazassa ja Ukrainassa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselle voi olla rankkaa joutua pitkäaikaisesti kärsimään jostain asiasta, joka ei "tuomitsijoiden" mielestä ole rankka kokemus. Moni tuomitsija mieltää, että ihminen saa mennä rikki vain tarpeeksi rajuista asioista (oman lapsen kuolema, väkivaltaiset joukkor&%kaukset, monta syöpää peräkkäin jne.)

Väitän kuitenkin että pitkään jatkunut kiusaaminen, lapsuuden perheessä jatkuvasti läsnä ollut huono ilmapiiri ja lapsen rumasti kohtelu, on ihmistä rikkovaa ja RANKKAA.

Kuitenkin jos olet sairas tuollaisen pitkäkestoisen kaltoinkohtelun vuoksi, niin et saa mitään empatiaa, vaan sinua syyllistetään laiskaksi ja tyhmäksi ihmiseks, joka tahallaan vaan on heittäytynyt sairaaksi ja kärsiväksi, koska tuomitsijoiden mielestä sinun kuuluisi samana päivänä kun täytät 18, vaan ruveta iloiseksi ja terveeksi ihmiseksi, jolla ei yhtään menneisyys paina, ja jonka kuuluu olla onnellinen kun pääsi kotoa tai koulusta pois.

Ei s

Noh, hyvin monella suomalaisella on ollut tuollainen lapsuus ja ihan normaaleja ja työssäkäyviä heistä tuli. 

Väkivaltainen isä, yölliset heräämiset kun hakkaa äitiä, parhaan kaverin isä ampui heidän koko perheen eikä näitä silloin käsitelty missään, myöhemmin läheinen ystävä tappoi itsensä, meidän äiti alkoholisoitui rankan perheväkivallan seurauksena ja alkoi juomaan kuin hullu ja persoonallisuus muuttui kauhistuttavalla tavalla. Ulossulkeminen (kaveriporukat) yms dissaaminen. Tämmöisiä, jotka on vaikuttaneet paljon myöhempään elämään. 

Miksi te vastaatte näihin trolleihin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselle voi olla rankkaa joutua pitkäaikaisesti kärsimään jostain asiasta, joka ei "tuomitsijoiden" mielestä ole rankka kokemus. Moni tuomitsija mieltää, että ihminen saa mennä rikki vain tarpeeksi rajuista asioista (oman lapsen kuolema, väkivaltaiset joukkor&%kaukset, monta syöpää peräkkäin jne.)

Väitän kuitenkin että pitkään jatkunut kiusaaminen, lapsuuden perheessä jatkuvasti läsnä ollut huono ilmapiiri ja lapsen rumasti kohtelu, on ihmistä rikkovaa ja RANKKAA.

Kuitenkin jos olet sairas tuollaisen pitkäkestoisen kaltoinkohtelun vuoksi, niin et saa mitään empatiaa, vaan sinua syyllistetään laiskaksi ja tyhmäksi ihmiseks, joka tahallaan vaan on heittäytynyt sairaaksi ja kärsiväksi, koska tuomitsijoiden mielestä sinun kuuluisi samana päivänä kun täytät 18, vaan ruveta iloiseksi ja terveeksi ihmiseksi, jolla ei yhtään menneisyys paina, ja jonka kuuluu olla onnellinen

Ei ole monella. Lisäksi useimmilla heistä, joilla tuollainen lapsuus on, on lapsena ja nuorena edes joku välittävä ja huomioiva ihminen elämässä sekä kavereita, jos vanhemmista ei huolehtijoiksi ole. Toisilla taas ei ole ketään jolloin ei tulla normaaleiksi ja terveiksi. 

Se kun menee usko ja toivo eikä ole rakkautta. Päämäärätietoisuus, aktiivisuus, oma-aloitteisuus, rohkeus ovat avaimia.