Perheen loukkaantuminen kun emme järjestä häitä
Haluamme mennä kahdestaan naimisiin kirkossa ja sen jälkeen syömään. Ei siis mitään ihmeellistä. Aluksi ei ollut tarkoitus edes kertoa tästä etukäteen läheisille, mutta päivämäärä oli sama erään perhejuhlan kanssa, joten oli kerrottava. No, nyt on käynyt ilmi, että minun perheeni on asiasta loukkaantunut, koska häihin nyt kuulemma on vain kutsuttava perhe.
Olenko itsekäs kun en siltikään kutsu heitä kirkkoon? Ehdotin juhlia epävirallisesti ja rennosti vanhempieni kotona joskus myöhemmin. Olisin itse maksanut tarjottavat luonnollisesti. Mutta tämäkään ei sovi kuulemma.
Kommentit (23)
Tytär ja mies kävi maistraatissa. Oltiin sitten läheiset kakkukahveilla. Oli oikein kiva tilaisuus.🥂🍾
Me kutsuimme häihimme vain neljä parasta ystäväämme. Pientä narinaa siitä syntyi, mutta halusimme omanlaisemme häät eikä mitään sukujuhlia.
Et sitten viitsinyt lukea aloitusta?
Te voitte mennä naimisiin ja juhlistaa juuri niin kuin parhaaksi näette. Siinäpähän loukkaantuvat. Sehän se itsekästä olisi jos vaatisivat teitä muuttamaan omaa mielekästä suunnitelmaanne vain ettei heille tulisi paha mieli.
Meillä vähän samankaltainen tilanne. Maistraattihäät, mutta ei haluta juhlia. Miehen vanhemmat selkeästi pettyneitä ja näreissään. Minä en ole heidän kanssa edes niin läheinen, että kokisin jotenkin mukavaksi kutsua heidät vaikka ravintolaan kanssamme. Miehen vanhemmilla olivat kovin perinteikkäät häät ja hääpäiviä juhlivat aina. Onpa heillä joku leikekirjakin sukulaisten häistä En tiedä harmittaako miestäni tämä tilanne, mutta hänkään ei ole juhlia mitenkään halunnut.
Ihan kauhea syyllisyys ja tunne siitä, että olen itsekäs..
Ap
Vähän outoa että kerroitte. Jos menette vain syömään eikä juhlia ole, vihkipäivää voisi hyvin siirtää perhejuhlan tieltä tai yksinkertaisesti skipata perhejuhlat vedoten esteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauhea syyllisyys ja tunne siitä, että olen itsekäs..
Ap
Minulla sama tunne! Käytännössä puolisoni vanhemmat ovat minulle tuntemattomia, ei vaan koskaan olla oikein ehditty tutustumaan. Pitkään ollaan parisuhteessa oltu ja olen vihjailua kuullut jo vuosia sitten, että milloin ne kihlat tulee. Pientä syyllisyyttä koen, että nyt mennään naimisiin ja sinne(kään) ei kutsuta miehen vanhempia juhlimaan, koska ei juhlita ollenkaan. Toisaalta enhän minä häihini vieraita ihmisiä haluaisi muutenkaan. Tuntuu, että olen se paha miniä! Vaikka olisihan mies voinut jo vuosia sitten suhteen alussa yrittää tutustuttaa minua ja vanhempiaan. Ehkä silloin olisi ollutkin kiva pienet juhlat perheen kesken pitää.
Aina joku loukkaantuu. Tätini haluaa että hänet kutsutaan kaikkiin juhliin, vain jotta hän voi kieltäytyä niistä, ja kun häntä ei kutsuta, koska tiedetään ettei hän kuitenkaan tule, hän suuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauhea syyllisyys ja tunne siitä, että olen itsekäs..
Ap
Itsekkäitä ovat ne loukkaantujat et sinä
Jos haluaa kirkkohäät tai kastajaiset pikapikaa, niin esim. Espoossa on parina päivänä vuodessa liukuhihnavihkimisiä ja kastajaisia. Mukaan mahtuu jopa kymmenkunta vierasta, ja kakkukahvit saa samaan pakettiin. Kätevää ja stressitöntä. Maistraattivihkiminen on vielä helpompaa.
Kai sentään kummi oli kutsuttuna avecin kanssa? Eilen opin, että se on se kaikkein pahin juttu, jos kummin tuntematonta miestä ei kummilapsi kutsu, vaikka kummi itse ei ole kummilastaan omiin häihinsä kutsunut!
Toki voitte tehdä kuten haluat
mutta jos vanhemmat ei kelpaa kirkkoon niin miksi pitäisi kiinnostaa juhlintakaan
molemmat tekee mitä tahtoo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauhea syyllisyys ja tunne siitä, että olen itsekäs..
Ap
Itsekkäitä ovat ne loukkaantujat et sinä
Molemmat on yhtä omanapaisia
Minä ja mieheni menimme vihille maistraatissa. Miehen veli vaimoineen oli todistajana. Vihkimisen jälkeen menimme ravintolaan ruokailemaan. Muille sukulaisille ilmoitimme jälkeenpäin asiasta. Säästyi rahat ja aika. Opiskelun jälkeen olimme asuntosäästäjiä emmekä halunneet tuhlata rahaa häihin. Naimisiin menimme, koska halusimme lapsen. Muuten avoliittokin olisi sopinut.
Et ole itsekäs. 34v. sitten käytiin miehen kanssa maistraatissa, todistajat oli viran puolesta, siis ei ketään tuttuja eikä sukulaisia. Ilmoitettiin asiasta vasta jälkikäteen. Kukat oli, valokuvassa käytiin, sormus hankittiin. Ei ollut juhlia, pieni vkonloppumatka tehtin. Edelleen muistan lyhyttä vihkimistilaisuutta lämmöllä, se oli meidän näköinen.
Vähän ero sillä mitä sukulaisia? Pariskunnan vanhemmat? Kaikki elossa vai kuolleita? Heidät ja sisarukset partnereineen ja lapsineen? Tämän porukan voi viedä ravintolaan syömään tilaisuuden jälkeen sillä kyllä aviopari kaksisteenteenkin vielä ehtii syömään. Jos kirkkohäät niin sinnehän morsian haluaa pukeutua morsiameksi sillä muutenhan vois mennä vaikka maistraattiin. Voi sen niinkin tehdä että suku skipataan ja voi sen niinkin tehdä että ei mene sukutilasuuteen tai häiden päivää siirretään. Joku päätös on vain tehtävä ennemmin tai myöhemmin. Jos nuorista ihmisistä kyse niin 'kaikki' haluaa kunnon häät. Jos vanhemmista ihmisistä kyse niin ehkäpä hurja biletys ei enää oikein kiinnosta vaan rauhallinen meininki.
Teette niin kuin tykkäätte ja annatte muiden narista. Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy.