Kaksi rikkinäistä ihmistä löytää usein toisensa

Ja niin on käynyt täälläkin. Molemmilla meillä taustalla lapsuuden vaille jäämistä ja kaltoin kohtelua. Ei varsinaisesti suoraa väkivaltaa, mutta epäterveitä perhesuhteita ja tunnekylmyyttä. Kun nämä kaksi jälkeläistä eri perheistä alkavat seurustella, tuntuu vihdoin että joku ymmärtää. Syntyy lapsia, mutta omat haavat aukeavat ja tullee riitoja. Silmät avautuvat myöhemmin, lähdetään toipumisen tielle, mutta tie ei ole helppo. Joka tapauksessa on otettava vastuu ja työstettävä asioita. Kysynkin, onko kohtalon tovereita? Mistä olette saaneet apua, kun omista sukulaisista ei siihen ole. Esimerkiksi jos vanhempi uupuu.