Lue keskustelun säännöt.
Minusta ei pidetä millään työpaikalla, siltä ainakin tuntuu
03.06.2024 |
Ehkä kuvittelen tai olen liian herkkä, mutta koen ettei minusta pidetä missään työpaikassa minne menen. Olen alalla, jossa työntekijät ei yleensä vietä vapaa-aikaa keskenään ja jossa jokaisella on omat hommansa eikä paljon yhteistyötä tehdä. Luulen että sopisin ennemmin alalle, jossa vietetään vapaa-aikaa yhdessä.
Olen aloitteellinen keskustelussa, eli ryhdyn aina jutustelemaan ja on pakkokin koska olen uusi työntekijä. Nyt kun olen tehnyt jo pitempään näitä pätkähommia (tosin pitempiä pätkiä, kahtakin vuotta kerrallaan samassa paikassa), olen alkanut väsyä olemaan aina se aloitteentekijä. Työpaikoilla ei suuremmin uusista välitetä eikä opasteta joten on ollut pakko kysellä paljon ja olla aktiivinen että pärjäisi hommissaan. Mutta se on aika raskasta.
En tiedä onko tuo aloitteellisuus sitten syy miksi minusta ei tykätä. Koetaanko että uuden tulokkaan pitäisi olla hiljainen ja arempi, koetaanko keskustelevuus ja äänessä olo ärsyttäväksi ja röyhkeäksi. En muutenkaan ole perisuomalainen eli vaatimaton ja nöyrä. En toisaalta jyrääkään ketään enkä koko ajan möykkää ja ole ylinnä äänessä vaan kyselen muilta.
Tuntuu vaan etten enää jaksa kun rooliksi on muodostunut tämä.
Minkä mielikuvan te saatte kirjoitukseni perusteella? Onko aktiivinen kontaktin otto ärsyttävää? Pitäiskö vetäytyä ja hoitaa vaan omat hommansa omalla tavalla?
Kommentit (17)
Tuollaista se on helposti duunarialoilla. Suomalaiset on käytökseltään metsäläisiä, joita kiinnostaa vain oma napa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se on helposti duunarialoilla. Suomalaiset on käytökseltään metsäläisiä, joita kiinnostaa vain oma napa.
En ole duunarialalla, vaan akateemisella. Mutta nuorempana kun olin duunarihommissa, huomasin tietynlaisen toimintakulttuurin siellä. Asioita ei saanut oma-aloitteisesti parantaa tai kehittää, semmoinen on herrojen metkuja. Kahvitauolla piti olla viimeiseen minuuttiin asti ihan periaatteesta vaikka olisi jo kahvinsa juonut. Työstä piti olla katkera. Olin ihan vihoviimeinen ihminen olemaan siellä paikassa, kun tein työtäni ihan iloisena mutta nuoren tapaan välinpitämättömänä. Ehkä olisi pitänyt myös tupakoida ja kiroilla.
ap
Muut saattavat pitää liiallista iloisuutta teennäisenä ja ärsyttävänä.
Ja jos on hirveä kiire, niin liiallinen höpöttely ärsyttää.
Parempi vaan pitää pää alhaalla, ja pitää välit viileän etäisenä. Tai sitten vaihdat työpaikkaa.
Sama tääälä Ap. Olen tullut siihen tulokseen, että teen noilla työpaikoilla töitä ja haluan olla niissä myös hyvä. En kanna töihin karkki ja sipsi pusseja ja ole käsi niissä joka minuutti. Sellaisisista ihmisistä kuin minä, ei pidetä, vaan he ovat uhka. Minut savustetaan jatkuvasti ulos kiusaamalla. Koko työyhteisö tuntuu käätyvän hyvin nopeasti minua vastaan, koska en istu ja pyörittele peukaloita. Jopa johto on kääntynyt minua vastaan, koska ahkeruuteni aiheuttaa työilmapiirin kiristymistä. Olen aina kuitenkin kaikille todella ystävällinen, enkä valita että he yrittävät päästä mahdollisimman helpolla. Oma luonteeni vaan ei taivu tällaiseen laiskottelu toimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se on helposti duunarialoilla. Suomalaiset on käytökseltään metsäläisiä, joita kiinnostaa vain oma napa.
Mun mielestä yleensä duunarialoilla on hyvät työyhteisöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muut saattavat pitää liiallista iloisuutta teennäisenä ja ärsyttävänä.
Ja jos on hirveä kiire, niin liiallinen höpöttely ärsyttää.
Parempi vaan pitää pää alhaalla, ja pitää välit viileän etäisenä. Tai sitten vaihdat työpaikkaa.
Tätä itsekin mietin. Lomalla on aikaa etsiä uutta paikkaa. Tosin pitäisi vaihtaa kyllä alaakin sitten, koska tällä alalla nyt vaan on tämmöistä. Kaikilla on omat perheensä, lapsensa, harrastuksensa ja muut juttunsa, ja työ on vaan pakollinen paha. Semmoisia suorittajaluonteita kertyy alalle, raittiita ja tervehenkisiä, liikunnallisia ja perhekeskeisiä. Mulle tosiaan sopisi sellainen työpaikka, jossa käydään viihteelläkin vapaa-ajalla, tai että on ainakin jotain yhteistoimintaa.
ap
Minä olen aina huolehtinut omat työni ja asiani, toki peruskohteliaisuus työpaikalla täytyy olla ja toisia autetaan tarvittaessa, mutta ei tarvitse tikusta tehdä asiaa. Työkaverit on työkavereita, niiden kanssa tehdään hommat mutta ei samoissa porukoissa todellakaan tarvitse enää vapaa-ajalla luuhata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko yliopistomaailmassa? Tuli heti mieleen. Valitettavasti akateemisen maailman ongelmia nuo kuvailemasi asiat. Kukin vuorollaan turtuu, mutta hyvä yhteisöllisyys loistaa poissaolollaan. Surullista, iloiset ihmiset muuttuvat vähitellen. Tsemppiä sinulle kuitenkin!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina huolehtinut omat työni ja asiani, toki peruskohteliaisuus työpaikalla täytyy olla ja toisia autetaan tarvittaessa, mutta ei tarvitse tikusta tehdä asiaa. Työkaverit on työkavereita, niiden kanssa tehdään hommat mutta ei samoissa porukoissa todellakaan tarvitse enää vapaa-ajalla luuhata.
No en itsekään mitään pakkoyhteistä kaipaa, mutta olisi kiva jos työpaikalta löytyisi joku, jonka kanssa voisi vapaa-ajalla vähän tutustua kaupunkiin. Minä kun olen työn perässä muuttanut niin aika yksin jään kun missään ei tutustu keneenkään. Ja ne työpaikalla käydyt keskustelut on ainoat koko päivän aikana minulle ja siksi tärkeitä. Muut vaan juputtaa mielellään hiljaa kolossaan ja syö yksin eväänsä. Ehkä se on suomalaista introverttiutta.
Ulkomaille on kyllä tarkoitus lopulta muuttaa, moni muukin asia Suomessa tökkii kuin tämä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko yliopistomaailmassa? Tuli heti mieleen. Valitettavasti akateemisen maailman ongelmia nuo kuvailemasi asiat. Kukin vuorollaan turtuu, mutta hyvä yhteisöllisyys loistaa poissaolollaan. Surullista, iloiset ihmiset muuttuvat vähitellen. Tsemppiä sinulle kuitenkin!
En yliopistossa, mutta samantapaisessa.
ap
Eli onko sun ongelma enemmänkin yksinäisyys ja se että haluaisit saada työkavereista oikeita kavereita ja ystäviä? Se yksinäisyys usein karkottaa alitajuisesti muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama ongelma sukuni jäsenenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyihmisillä on tapana ärsyyntyä vähän kaikesta ja ilmaista eri tilanteissa etupäässä ärsyyntymistä. Ymmärrettävää että toivoisit normaalimpaa kommunikaatiota.
Naiset ei pidä minusta töissä. Eivät koskaan tervehdi eikä puhu mitään minulle. No sama se minulle en minäkään sitten puhu niille.
Sanoisin että ei saa muita työntekijöitä lähestymään sinua paremmin jos oot hiljainen ja vetäydyt. Mutt jos tunnet nytkin itsesi ulkopuoliseksi kaikissa paikoissa joissa oot ollut töis nii kannattaa ehkä etsiä uutta työtä eri alalta. En tiedä oliko tästä paljoa apua mutt toivotan sulle kaikkee parasta :) Se ulkopuolisuuden tunne työpaikalla on aika ikävää... vetää yhä pahemmin mielen matalaks joka päivä :(
Ei yhtään vastausta mutta yksi alapeukku (tässä vaiheessa). Kuvaa hyvin tilannetta työpaikallakin. Ei vain pidetä, mutta palautetta ei saa.
ap