Meille lapsi tulossa, mies valehteli

Mies haluaa olla perheensä elättäjä. Muistan kun mies sai kenkää, kun olin raskaana. Se oli meille kova paikka ja kyllä se raskaus pahensi asiaa.

olisikohan yrittänyt etsiä uutta työtä ja toivonut voivansa kertoa sinulle sitten. Huolestuttamatta sinua. Uutta työtä ei kai ole löytynyt, joten kertoi viime tipassa. Voi olla kova paikka miehelle...

on pelännyt kertoa, kova paikkahan se on. Toivottavasti uusi työ löytyy pian.

Se ei ole helppo paikka miehellesi, ja mitä luultavimmin on vaan yrittänyt suojella sua ylimääräiseltä huolelta. Ei ole halunnut sinun murehtivan vauva vatsassa asiasta, vaan on koittanut hoitaa sen jotenkin muuten. Nyt vasta viime hetkellä on pakko kertoa sinullekin.



Yritä hengittää, päästä tilanteen yläpuolelle. Miehesi tarvitsee nyt enemmän tukeasi kuin loukkaantumistasi siitä, että ei ole hennonnut asiaa sinulle aiemmin tunnustaa. Ihan varmasti se on enemmän suojelua, ehkä häpeääkin, kuin sitä, että tieten tahtoen olisi halunnut valehdella.

eikä lähtenyt töiden loppumisen jälkeenkin muka töihin ja päätynyt myymään kigulia netissä. Tai sitten mun pitäisi katsoa vähemmän Tommi Korpelan elokuvia :)

mutta en silti ymmärrä miksi kertoo ennemmin muille kuin minulle, vaimolleen ja lapsensa äidille



nyt minua nolottaa kun olen puhunut kuinka ihanaa jäädä töistä kotiin ja nauttia vauvasta... minulla itse asiassa hyvä työ odottamassa, mutta halusin aina olla kotona lapseni kanssa, ja nyt en tiedä voinko...

Keskity vauvan syntymään, siihenkin kuinka ihanaa on kun miehesikin voi olla näin alussa jakamassa vastasyntyneen ihanuutta sun kanssa.



Asioilla on tapana lutviutua, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Me ollaan vaan niin turvallisuudenhakuisia, että kaikki muutokset elämässä tuntuu valtavan suurilta. Se on vaan työpaikka. Miehelläsi on oletettavasti vielä n. 30 vuotta työikää jäljellä, joten tämä on vaan vaihe muiden joukossa. Asiat selviää, ihan varmasti.



Nyt keskityt loppuraskauteen, synnytykseen ja toivottamaan vauvan tervetulleeksi, yhdessä miehesi kanssa.

vauvan syntymän aikaan ja voin sanoa ettei meille olisi voinut tapahtua mitään parempaa. Ok, oli rahallisesti todella tiukkaa, mutta 2 vuotta tiivistä perhe elämää teki meille todella hyvää. Mies osallistui yhtä-paljon kuin minäkin vauvan/lapsen hoitoon ellei jopa enemmän. Oli todella haikeaa kun mies aloitti työt ja jäin itse vielä vuodeksi kotiin.

Itselleni kävi samantapaisesti, kun odotin kuopustani, tosin aihe oli vähän toinen --- ja mielestäni paljon vielä vakavampi.



Äitini sai aivoinfarktin, halvaantui ja joutui sairaalaan... Tämä tapahtui noin kaksi kuukautta ennen laskettua aikaani. Minulle ei asiasta kerrottu kuin vasta sitten, kun tiesivät arvioida selviytymistä ja kuntoutumisennustetta. Olin todella pettynyt ja järkyttynyt -- entä, jos hän olisi kuollut, en olisi ehtinyt nähdä häntä elossa enää ollenkaan???

Silloin ja vielä myöhemminkin tästä asiasta puhuessani saan vaan vastauksen, ettei haluttu järkyttää, ettei vaan vauvalle tai minulle olisi tapahtunut mitään...

vaan suojeli sinua viimeiseen asti.