Miten voisin toimia välikätenä?

Tilanne on tämä: asumme 500 kilometrin päässä anoppilasta. Välimme ovat olleet on/off-hyvät. Minä olen tottunut lapsuuden kodissani siihen, että asioista puhutaan, kun taas appivanhemmat ovat enemmänkin vaikenevia tyyppejä. Nuo tekijät ovat johtaneet sitten konflikteihin, jotka kuitenkin on saatu selvitettyä joka kerta. Itse mietin myös lapsia, että heille on tärkeää, kun on kahdet isovanhemmat.



Ongelma mielestäni on nyt sitten tässä: mieheni veljen vaimo on suuttunut vajaa 2 vuotta sitten appivanhempiin. Syynä erään juhlan järjestelyt, joissa kyllä pahan mokan tekivät juurikin mieheni veli ja hänen vaimonsa. Vaimon perheessä on kuulema naurettu jo vuosikausia vaimon isän äidille, eli anoppiviha kumpuaa jo kaukaa?! Eli näen ongelmaksi sen, että appivanhemmat eivät saa nähdä sen puolen lapsenlapsia (jotka ovat vielä niin pieniä, etteivät osaa itse vaatia aikaa isovanhempien kanssa). Olen nähnyt ja kuullut, että he kaipaavat lapsia. Ovat yrittäneet puhua miniälleen, mutta tilanne ei muutu.



Voinko jotenkin auttaa asiassa? Miten tekisin sen hienovaraisesti? Sääli lapsia ja sääli isovanhempia.