Monelle yksinkertaiselle nuorelle aikuiselle ehdollinen vankeusrangaistus tuntuu olevan viesti

Että ei siitä mitään seuraa. Jatka vaan rikollista elämää, voit selittää itsesi kaikesta ulos kuten lapsena, kun varastit mummolan kaapista karkkipussin. Pitäisikö ensimmäistä rangaistusta annettaessa selvittää ymmärtääkö tekijä tekonsa vakavuuden ja sen, että ehdollinen rangaistus on viimeinen mahdollisuus? Jos ihminen ei koe ehdollista rangaistusta ollenkaan rangaistukseksi, hän saa viestin että jatka vaan.

Pirkanmaalla tuomittu juuri joku lasten raiskaaja, joka oli jo ehdonalaisella. Valkeakosken vajaamieIi oli ehdollisella. Kyllä näitä riittää. Pitäisikö nämä tyypit laittaa ehdollisen vankeusrangaistuksen lisäksi jollekin empatialeirille, jossa opetettaisiin miten arvokkaita muut ihmiset ovat? Jos ihminen osoittaa välinpitämättömyyttä muiden henkeä ja terveyttä kohtaan, hän tulee tekemään lisää ehdollisista rangaistuksista huolimatta ja teot pahenee pikkuhiljaa. Eikö näille apinoille voi mitään tehdä ennalta?

Valkeakosken äijästä tulee mieleen lapsentasolle jäänyt ääliö, joka koki itsensä jotenkin tärkeäksi kun pääsi poliisin kanssa tekemisiin. Uhoaa etenevänsä rikollisella urallaan anonyyminetissä. Ei tuollainen ole yhteiskuntakelpoinen ja on vaaraksi muille. Suomessa suojellaan liikaa rikollisia. Nimi paikallislehteen ja varoitetaan muita heti, kun joku uhkailee kuristavansa jonkun. Helppo olisi ollut Valkeakoskellakin tyttöjen varautua, jos tämä uhka olisi ollut yleisesti tiedossa.

En tiedä, pistää vaan niin vihaksi koko juttu. Lakeja pitää muuttaa, jos ne antaa tällaisille eläimille vapauden toteuttaa itseään.