Diagnoosi F80=dysfasia?
Hei!
Olimme Oysissa sairaalajaksolla pojan puheenkehityksen viivästymän takia. Sairaalajakson aikaan poika oli tasan 3v. Nyt saapuneessa epikriisissä lukee " F80 puheen- ja kielenkehityksen erityisvaikeus" . Onko tuossa diagnoosissa kyse aina dysfasiasta? Oysissa tästä ei mainittu sanaakaan.
Poika kommunikoi täysin puheellaan, eikä meillä ole kuvat käytössä ollenkaan. Aiemmin päiväkodissa olivat käytössä, mutta nyttemmin ovat luopuneet niistä sielläkin, koska kommunikointi onnistuu ilmankin. Vaivaamaan vain jäi, että onko kyseessä nyt dysfasia vai ei?
Kommentit (20)
Hain kyllä itsekin tietoa Googlesta ja samaan johtopäätökseen tulin itsekin. Ihmettelen vaan, miksei Oysissa puhuneet sanallakaan dysfasiasta, jos kerran diagnoosi sitä tarkoittaa??
Antamasi linkki oli erittäin hyvä, kiitos siitä! Ensimmäisen kerran löysin jotain tietoa siitä, millainen tulevaisuus dysfaatikoilla on aikuisiässä.
Otan mielelläni vastaan ihan käytännön lisätietoa dysfaatikoiden kuntoutumisesta (kokemuksia). Ilmeisesti poikani kohdalla on kyse kuitenkin vähintäänkin keskivaikeasta dysfasiasta, koska on huomattu jo näinkin nuorella iällä. Lääkäri tosin meinasi, että poika voi ottaa ikäisensä kiinni jo ennen kouluikää tai sitten menee kouluiässä erityisryhmään.
mutta siis ei vielä silloin dysfasia. Dysfasia-diagnoosi tuli vuotta myöhemmin, viiden vuoden iässä kun oli neljän päivän osastojaksolla. En tiedä miksi näin, mutta näin meillä kävi. En nyt muista diagnoosin numeroa mutta dysfasiasta on kyse ja se painottuu kielen ymmärtämiseen, ei niinkään sen tuottamiseen.
Voisitko kertoa millaisia ongelmia pojallasi on? Meillä lapselta tutkitaan myös ymmärtämiseen liittyviä ongelmia, kohta olisi tarkoitus suunnitella tulevaa puheterapeutin testien jälkeen. Miten teillä eteni tutkimukset, miten sinne ohjauduitte? Miten ongelmat ilmenee?
Olisin tosi kiitollinen jos vastaisit. Olen ymmärtänyt, että täällä on ollut enemmänkin kielellisistä vaikeuksista kirjoittavia, joten en ole kovin paljon saanut tietoa tuosta ymmärtämispuolesta käytännössä.
Niitä kyllä annetaan, mutta aika nihkeästi kuitenkin. Näin muistan lukeneeni jostain.
Minun kaksosilla todettiin 5-vuotiaana kielenkehityksen erityisvaikeus, joka EI TaRKOTA SAMAA KUN DYSFASIA. On siis kyse eri asiasta, jos on pelkästään erityisvaikeus niin se voi olla ohimenevää,kun taas dysfasia on elinikäinen. Dysfasiassa älyllinen kehitys on enimmäkseen normaalia ja vain tuo kielellinen puoli on paljon alempana. Meidän lapsilla oli myös heikkolahjaisuutta enemmän kiun keksimäärin dysfaatikoilla. Jokainen lapsi on silti omanlaisensa, diagnosin mukaan on vaikea sanoa tai ennustaa mikä on tulvaisuus. Tyttöni on tänäpäivänä kun kuka tahansa 13vuotias, pojalla on edelleen laajoja puheen ymärtämisvaikeuksia sekä myös puheen tuotossa näkyy yksinkertaisuus. Meidän lapsien puhe on aina ollut selvää, ei ikinä ollut epäselvää. Nää diagnoosit toki elää ja ovat muuttuvia, niitä usein vuosien varrella muutetaan, meille ei näin kuitenkaan käynyt. Toki pojalle tuli myös muita sen lisäksi. Hyvät jatkot ja voimia teille!
Kyllä kielenkehityksen erityisvaikeudella ja dysfasialla tarkoitetaan ihan samaa asiaa.
Lapsella, joilla on viivettä laajasti koko kehityksessä annetaan usein diagnoosiksi F83= Monimuotoinen kehityshäiriö.
meillä poika sai sen aikoinaan 3-vuotiaana. Hänkin puhui kyllä paljon, mutta vuorovaikutuksellinen puhe oli kankeaa ja ymmärtämisessä heikkoutta. Tarkka diagnoosi oli semanttispragmaattinen dysfasia.
Nyt hän on 6-vuotias.. vaikeudet osittain helpottuneet mutta silti on selkeästi dysfaatikko.
Ensi syksynä alkaisi koulu.. koulumuoto on vielä harkinnassa, mutta normaaliopetuksessa ei missään tapauksesa tule pärjäämään.
Millä tavoin vielä 6-vuotiaana näkyy, että poika on selvästi dysfaatikko? Pystyykö jo kuitenkin hyvin vuorovaikutukselliseen keskusteluun?
Kuulostaa nimittäin ihan siltä kuin meidän poika, eli vuorovaikutuksellisessa puheessa on puutteita, vaikka sanavarasto onkin laaja ja samoin ymmärtämisen puollella on selvästi hankaluuksia. Oli ihanaa kun eilen kyselin päiväkotipäivästä pojalta ja ekaa kertaa poika osasi kertoa mm. mitä ruokaa päiväkodissa oli (lihapullia ja soppaa) ja kuinka oli ajanut autoilla ja ollut reipas poika. :) Varmistin vielä avustajalta ja ruokana oli tosiaan ollut broilerpyöryköitä eli 3v lapsen mielestä lihapullia. Kyllä äidin mieltä lämmitti näinkin yksinkertainen asia...
Miten muuten teillä ja muillakin dysfaatikoiden vanhemmilla noiden tukien kanssa on menty? Meillä on nyt paperit kelalla vetämässä tuon korotetun hoitotuen vuoksi ja näin ollen saataisiin puheterapiakin kelan korvaamana 80krt/vuosi. Viime vuonna Kela maksoi tuota tukea ja puheterapiasta oli pojalle tosi paljon apua. Silloin diagnoosina oli vielä autistiset piirteet, vuorovaikutuksen ongelmat ja puheen ja kielenkehityksen erityisvaikeus. Mietityttää vaan, että meneeköhän yleensä korotettuna läpi kun diagnoosina on dysfasia? Huolestuttaa vaan sen vuoksi, että terapia kunnan tarjoamana tarkoittaa kunnassamme puheterapiaa n. 20krt/vuodessa... :(
Olen entistä kiinnostuneempi. Meillä 5-vuotiaalla pojalla tutkitaan myös puheen ymmärtämiseen liittyviä ongelmia. Vielä ei ole varmaa, millaisia ongelmat on, vilauteltu on myös tuota pragmaattista häiriötä. Minulla kiinnostaisi kovasti miten se lapsissanne ilmenee? Minä en ole itse huomannut pojassani " normaalista" poikkeavaa ymmärtämistä, mutta se kai on häiriölle tyypillistä ettei arkikäytössä huomaa. Vai onko?
Meillä pitäisi myös lahiaikoina päättää esikoulusta ja ilmeisesti jo koulustakin, ja poikaa ei ole tutkineet muut kuin puheterapeutti ja fysioterapeutti. Miten teillä muilla?
Olen todella hämmentynyt ja kaipaisin kovasti vertaistietoa kun sitä ei täällä lähipiirissä ole. Olisi kiva kuulla kuvailu lapsistanne, jos vaikka tunnistaisin sieltä poikamme. Hän ei siis poikkea kovin paljon muista päiväkodin lapsista ( juttelee paljon jne.), hänen puheensä on kuitenkin jonkinverran " jäykkää" ja sanoissa ilmenee toisinaan kirjainvirheitä ( mm. appelmiimi = appelsiini).
Ovatko lapsenne käyneet tavallisen esikoulun ihan tavalliseen aikaan? meillä ilmeisesti pohditaan nyt esikoulun aloittamista ja koska kysymyksessä on aika iso asia täytyy se mielestäni harkita hyvin.
Huh, tulipa taas kysymyksiä, mutta todellakin näin hämmentynyt minä olen : )
Minusta sinun kannattaa jutella asiasta puheterapeutin kanssa. Hän kertoo, mitä on tutkimuksessaan huomannut ja miten poikasi vaikeudet ilmenevät.
Tosi tärkeää on terapeutin ja vanhempien yhteistyö ja avoin keskustelu.
Tsemppiä!
Hän on mielestäni välttelevä ja puhuu vertauskuvilla joita en ymmärrä - tarkennuskysymyksistä huolimatta. Mutta meillä on siis tulossa palaveri, jossa juttelemme pojan tulevaisuudesta, mitä tehdään. Ilmeisesti varmaa jo kuitenkin on, että hän tulisi saamaan puheterapiaa ulkopuoliselta terapeutilta ( mitä pidän hyvänä asiana). Ymmärsin puheterapeutiltamme, ettei hän itsekään ollut ihan varma pojan tilanteesta - tulokset ovat ristiriitaisia. Osa testeistä näyttäisi, että kehitys on ikätasoa selkeästi parempaa, mutta ilmeisesti käsitteiden ymmärtämisessä on vajavuutta.
Koska lapsi ulkopuolisten mielestä vaikuttaa ihan ikätasoisesti kehittyneeltä, olisi kiinnostunut tietämään täältä miten muiden lasten kanssa on ollut. Meillä siis on kaikki ilmassa ( palaveriin asti ) ja koska puheterapeutti on puhunut jo hojksin tekemisestä, haluaisin tietoa mahdollisimman paljon oikeiden ratkaisujen tekemiseen. En haluaisi vielä näillä tiedoilla ratkaista esim. pojan koulua.
Kyselitte siitä semanttis-pragmattisesta dysfasiasta ja miten se ilmenee poikani kohdalla.
No.. aloitetaan vähän niinkuin alusta.. Vauva-iässä en vielä huomanut poikkeavaa, mutta päiväkodista vihjailivat pojan olevan " oman tiensä kulkija" (=1-vuotiaana). Hän ei ollut kauhean kiinnostunut muista lapsista, yksi hyvä kaveri oli (satunnaisesti). Vähän alle 2v alkoi puhua sanoja. 2-v neuvola läpäistiin kun sanoja löytyi se kymmenen kpl. 3v- neuvolassa jäätiinkin sitten kiinni. Poika puhui kyllä, mutta puhe oli paljon kaikupuhetta (Kys: mitä söit tänään tarhassa V: söit tänään tarhassa. Kys: niin MITÄ söit? V: no, mitä? Kys: oliko lihapullia? V: ei...) Eli tämmöistä " keskustelua" meillä oli. Liittyi varmasti paljon siihen ymmärtämiseen, mutta en sitä silloin vielä tajunnut. Siitäkin on kyllä menty paljon eteenpäin, mutta kyllä se aika kankeaa on vieläkin (6v) tuo kertova ja vuorovaikutuksellinen puhe.
Poika selvästi ahdistuu kun tarvitsisi käyttää " päätä" .. Siis kertoa ja muistella. Puheterapiassa on vaikeaa juuri nämä sanalliset tehtävät missä pitäisi vähän edes yrittää.
Poika käy myös toimintaterapiassa ja se sujuu hienosti ja on edistynyt huikeasti esim hienomotoriikassa. Mutta sielä ei tarvitsekaan pinnistellä " pää-asioiden" kanssa. Jaksaa kyllä yrittää toiminnan kautta vaikka kuinka monta kertaa kunhan ei vaan tarvitsisi " ajatella" .
Mitähän meidänkin koulun käynnistä tulee, voi kamala... Nykyäänhän tehtävät on paljolti juuri sanallisia..
Poika on myös hyvin arka ja ujo. Jos hän esim eksyisi johonkin , en usko että hän pysytyísi sanallisesti selvittämään ulkopuoliselle ongelmaansa.
Kotioloissa puhuu ja pohtii paljon, sanavarasto on ikätasoista...
Selvittikö tämä yhtään? Vastaan mielelläni lisää jos kysyttävää löytyy
Saapas nähdä miten sitten meidän pojalla? Hänelläkin puhe on sellaista jäykkää... ehkä voisi olla niinkuin teillä. Kysymykseen aloittaa vastauksen myös vähän kaikuna, kuten " Olli söi tänään kovasti keittoa" kun kysytään mitä oli ruokana tai onko syönyt.
Meillä ei motorisia vaikeuksia ainakaan mosu-testissä näkynyt, omasta mielestäni on ehkä hiukan kömpelö. Ei siis ole kontannut koskaan ja fysioterapeutin mukaan mukaan puheen ongelmat voisivat selittyä silläkin. Ymmärtämispuolen ongelmat eivät siis ole vielä selvinneet, onko niitä. Emme siis ainakaan kotona ole huomanneet. Mutta " omanlaisensa" poika on.
Kiitos vielä kovasti vastauksesta!
onko pojallasi pelkotiloja esim. lääkärissä ym.? Siis sellaisia ihan valtavia, suorastaan paniikkitiloja? Meidän pojalla on ( menee hysteeriseksi hammaslaakärissä ym.) ja jostain luin, että se liittyisi pragmaattiseen häiriöön.
ON suuria pelkoja. Täytyy prepata kovasti lääkäriä varten, muuten voi mennä kovaan paniikkiin eikä tutkimuksesta tule mitään. Hammasläkärissä oltiin pari kk sitten. Poika tärisi ja hikoili ja kiemurteli.. ja kyseesssä oli vain tarkastus! Hoitaja sanoi että tämän pojan kohdalla kannattaa pitää huoli ettei reikiä tule...
Poika kyllä kovasti yrittää olla reipas, mutta kun paniikki tulee niin se tulee...
Lapsellani on diagnosoitu myös sensorisen integraation ongelmia, olen ennemminkin pistänyt nuo pelot sen piikkiin. Hänellä on myös jonkin verran aistisäätelyn ongelmia, esim ääniyliherkkyys joillekin äänille.
Ja kova murehtija on myöskin. Harmittelee kovasti sitä että kasvaa isoksi. haluaisi niin kovasti olla " tämmöinen pieni tarhalainen" .
Kuulostaa kyllä niin meidän pojalta tuo kaikki. Kysymyksiin vastaaminen on juuri tuollaista, että vastaa samalla tavalla kuin kysytään. Nykyään on joskus osannut jo kertoa mitä ruokaa päiväkodissa oli tai mitä siellä on tehnyt. Tänään kun kysyin, että mitä söitte päiväkodissa, niin poika ei vastannut ja kun kysyin " Oliko perunaa?" niin vastaus oli " Perunaa ja kanaa" . Sitä en tiedä, mitä siellä todellisuudessa oli syöty.
Noita pelkotiloja pojalla on kanssa. Lääkärireissut on nykyään ihan yhtä paniikinomaista itkua ja jotkut televisio mainokset saavat myös paniikin aikaan. Silloin alkaa itkeä ja hokea: " Mikä Oskulla hätänä? Mikä Oskulla hätänä" ja pitelee käsiä korvillaan ja silmät on tiukasti kiinni. Hakeutuu sillon myös minun tai isänsä syliin. Minusta itsestä tuntuu, että pojalla on myös noita ääniherkkyyksiä, eli jotkut äänet ovat sellaisia että kädet on korvilla koko ajan kun ääni kuuluu.
Motoriikka pojalla on ihan ikätasoista, ainakin tällä hetkellä.
Sitä piti vielä kysyä, että oliko teidän pojalla jotain " pakkomielteitä" , mitä haluaisi tehdä aina vaan? Meillä nimittäin pojalla on sellainen vaihe, että aina tulisi olla saatavilla tietokone tai puhelin. Tietokoneella piirtää ja surffailee, kattelee hienoja autoja, pelaa yms. On myös todella nopeasti oppinut käyttään konetta, eli jos vaan tietokoneelle pääsee, avaa sen ja laittaa sieltä haluamansa ohjelman päälle. Puhelimesta kuuntelee soittoääniä tai pelailee pelejä. Saa myöskin nämä itse laitettua, vaikkei lukea osaakaan. Ja jos kiellät ottamasta puhelinta, niin alkaa se vähintään puoli tuntia kestävä jankkaus ja kiukuttelu asiasta... Olen vaan miettinyt, että onko tämäkin diagnoosiin kuuluvaa käytöstä, vai onko meidän poika vaan itsepäinen ja uhmainen. Ikää siis pojalla 3v2kk.
Meillä eletään dysfasiaperheen arkea hankaluuksineen... Itse tykkää musiikista ja haluaisin tietää, onko olemassa sellaista ohjetta, soitinta, lauluja, joita dysfaattinenkin lapsi pystyisi touhuamaan mukana. Kömpelyys ja rytmintajuttomuus tekevät soittamisen aika hankalaksi... löytyykö yksinkertaisia lauluja?
siinä voi seurata selkeää rytmiä, suun ja kehon liikkeitä, laulaa ja leikkiä mukana ja vaikka soittaa marakassia tai puukapuloita.
mira76:
jotkut televisio mainokset saavat myös paniikin aikaan. Silloin alkaa itkeä ja hokea: " Mikä Oskulla hätänä? Mikä Oskulla hätänä" ja pitelee käsiä korvillaan ja silmät on tiukasti kiinni.Sitä piti vielä kysyä, että oliko teidän pojalla jotain " pakkomielteitä" , mitä haluaisi tehdä aina vaan?
Meillä poika pelkäsi aikoinaan nicorette-mainosta.. siis sitä missä on se irvistelevä tupakka. Lapsi tosiaan meni ihan paniikkiin kun se mainos tuli :-( Nyt on onneksi mennyt jo ohi.
Ja pakkomielteitä on kanssa. Voi saada kauhean hepulin jos mennään esim " väärään" kauppaan kuin mitä on mielessään ajatellut.
Iltaisin on aina ne samat kysysmykset, kuten " enhän näe pahaa unta" .. ihan joka ilta... :-O
Joskus tuntuu että olen AINOA äiti maan päällä jolla on tällainen poika. Onneksi huomaan etten ole ainoa, se lohduttaa.
mira76:
ei esimerkiksi vaikka viivästynyt kehitys.
http://www.vep-palvelu.fi/vep/download/KehOppVaik_2003.pdf