Vanhempani ovat ylempää keskiluokkaa, minä päädyin olemaan jotain WT- ja työväenluokan väliltä
Vanhemmat ovat molemmat maistereita ja hyvin kunnollisia. Aina minua kehoitettiin opiskelemaan paljon.
Sitten opiskelin paljon ilman mielenkiintoa, eikä yliopisto opinnoista tullut ammattia.
Sen jälkeen menin ammattikouluun, ja siellä tunsin olevani kuin kotona. Sain ammatin hyvillä arvosanoilla.
Mutta olen kuitenkin auttamatta työväenluokkainen. Välillä työtön, jos töitä ei ole. Olen myös tatuoitu ja ylipainoinen.
Mitä mieltä olette tästä?
Kommentit (10)
Tavis, itse olen samanlainen. Suurin osa ihmisistä on keskiluokkaa, koska verotus.
Ihan normaalia että geenit hyppää välillä sukupolven yli
Työväenluokka on ok. Vaikutat tyytyväiseltä mutta haluat lukea muiden mielipiteitä että jos ei olisikaan ok tai ainakaan tatuoinnit ja ylipaino ei olisi?
Muista kultaseni tämä - " tänne tullessasi et tuonut mitään mukanasi, etkä täältä lähtiessäsi vie mitään mukanasi"
Nykyään työmarkkinat on sellaiset että aika monista akateemisten vanhempien lapsista tulee lopulta perusduunareita.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään työmarkkinat on sellaiset että aika monista akateemisten vanhempien lapsista tulee lopulta perusduunareita.
Tai sitten ikuisia opiskelijoita tai työttömiä. Ei sille mahda minkään, ajat on erilaiset.
Luin jostain jutun, että lapsista "kuuluisi" aina tulla omia vanhempiaan korkeampiluokkaisia, tai vähintäänkin samaa tasoa. Milleniaalina vain ihmettelen, että miten hemmetissä se olisi mahdollista? Vanhempien nuoruudessa hyväpalkkaisia töitä suurin piirtein oli tyrkyllä jos olit maisteri. Nykymaisteri istuu kortistossa ja käy välillä siivoilemassa. Asuntoihin ei ole keskiluokkaisellakaan varaa, ellei ole ne vanhemmat takaamassa lainaa ja antamassa rahaa sen hankintaan.
Okei. Mä oon aloittanut uudessa duunissa ja oon valitettavasti huomannut kuinka välinpitämättömiä työpaikan korkeasti koulutetut on muista. Pitävät itseään muita parempina. Tavistyypit on parhaita, eivätkä jää fiksuudessa muuten maistereista jälkeen.