Paha ongelma, Sinkkuus vai mies?

Erosin pari kuukautta sitten viiden vuoden mittaisesta suhteesta joka alkoi 15-vuotiaana ja on siis tähän asti ainoa. Olen nyt ensimmäistä kertaa sinkkuna, ja tykkään siitä paljon. Tarkoitus oli pysytellä ainakin vuosi- pari sinkkuna, nauttia siitä, että saa tehdä mitä tahansa kenenkanssa tahansa ja kellään ei ole sanomista.



Nyt kuitenkin viime viikonloppuna tapasin miehen, jonka oli tarkoitus olla yhdenyön juttu, ja sillä ajatuksella hänet kotiini toin. Yllätyksekseni mies kuitenkin halusi tavata uudestaan ja uudestaan, ja nyt oli torstaista tähän lauantaihin luonani yötä jne. Hän on tehnyt hyvin selväksi, että haluaisi seurustella kanssani. Hän on ihana, mukava, ja juuri sitä mitä miehestä haluan.



Nyt mietinkin pitäisikö siis heittää sinkku-unelmat menemään ja napata mies, vai unohtaa mies, ja elää sinkkuna kunnolla nyt kun siihen on ensimmäistä kertaa mahdollisuus. Tavallaan olen pilannut tuon jo, koska tällä hetkellä en voisi tehdä mitä tahansa kenen kanssa tahansa, ilman että kokisin kovia omantunnon tuskia tuon miehen vuoksi.



Kauhean vaikea tilane, kun toisaalta haluaa pitää toisen lähellä, ja toisaalta mahdollisimman kaukana.



Ja selvennykseksi, että en siis halua sinkkuelämältä sitä, että saan harrastaa seksiä kaikkien kanssa ristiin rastiin ympäri pitäjää, vaan ihan yleensä sitä, ettei ole tilivelvollinen kenellekään, ja saa päättää itse kaiken. 15-vuotiaasta olen joustanut ja mennyt aina toisen mukaan.