Tuoteväärentäjillä on nykyään kissanpäivät

Otetaan esimerkiksi vanhan tavaran väärentäjät. Nykyään maksetaan vanhoista alkuperäisistä koneista, ajoneuvoista, mainoskylteistä ja mainosvaloista, kelloista, sarjakuvista, PC- ja konsolipeleistä aivan poskettomia summia satasista jopa miljooniin dollareihin/euroihin.

On aivan varmaa, että on vanhan tavaran väärennöksiin keskittyneitä tahoja ja hiljattain eräässä keskilännen vanhaa tavaraa metsästävässä tv-ohjelmassa eräs keräilijä kommentoikin väärennösten olevan iso ongelma nykyään. Vanhoja huoltoasemien mainoskylttejä tehdään uustuotantona, ne upotetaan joksikin aikaa maahan ruostumaan ja voilá; yhdestä viiden dollarin pellinpalasesta voi alkuperäisen näköiseksi tehtynä saada 5000 dollaria.

Samoin ihmetyttää avaamattomassa paketissa markkinoille ilmestyvät 70-80 luvun tietokone- ja konsolipelit. Ei varmaan kukaan jätä ostettua peliä avaamattomana pakettiin. Kyllä ne ostetut pelit menee käyttöön, joko alunperin kaavailtuun tai sitten myytynä eteenpäin. On erittäin epuskottavaa, että joku olisi tuohon aikaan olettanut niiden hinnan nousevat nimenomaan avaamattomassa paketissa uuden auton tai talon hintoihin. Joissain harvoissa tapauksissa myymälä on lopettanut ja jättänyt kaikki myymättömät tuotteet avaamattomissa paketeissa varastoon, mutta tämä on erittäin poikkeuksellista.

Noiden väärennösten alkuperän voi myös tutkia samoin kuin taluväärennösten kohdalla jo tehdään, eli analysoidaan jokin osa tuotteesta (tai koko tuote kaikkine materiaaleineen)  esim. maalin tai kankaan koostumus ja verrataan sitä alkuperäiseen. Näiden huoltamomainoskylttien kodalla se vain taitaa olla liian kallis toimenpiden saatuun hyötyyn nähden, eli analyysi maksaisi enemmän kuin kohteesta saatava myyntihinta on.

Lisäksi taulujen alkuperä on hyvin dokumentoitu ja jäljitettävissä, kun taas vaikkapa vanhojen mainoskylttien aitoutta selvitellään pääasiassa haastattelemalla myyjää; mistä ja miten tavara on tullut ja kenellä se on ollut missäkin vaiheessa.