Ärsyttääkö teitä kadehtivia ja kilpailunhenkisiä ihmisiä

aavistuksen kilpailuhenkinen, vaikkakin se näkyy muussa kuin omaisuuden hankkimisessa.

Musta on ihanan rentoa olla sellaisessa seurassa, joka ei ole samanlaista. Saa itsekin "luvan" rentoutua!

Tykkään esimerkiksi vierailla kodeissa, joissa ei ole hirveän siistiä ja minusta on kiva jutella ihmisten kanssa, jotka eivät ole valtavan suorituskeskeisiä tai korosta tietojaan.

Olen itse kilpailuhenkinen, mutta oikeastaan kilpailen eniten itseäni vastaan. Silti toisten samanlaisten tapaaminen korostaa sitä ja tekee sellaisen olon, että on pystyttävä entistä parempaan. Siksi on kiva olla rennossa seurassa välillä.

Kadehtivana en itseäni kyllä pidä, joten siitä en osaa sanoa.

Osasinkohan selittää :).

aavistuksen kilpailuhenkinen, vaikkakin se näkyy muussa kuin omaisuuden hankkimisessa. Musta on ihanan rentoa olla sellaisessa seurassa, joka ei ole samanlaista. Saa itsekin "luvan" rentoutua! Tykkään esimerkiksi vierailla kodeissa, joissa ei ole hirveän siistiä ja minusta on kiva jutella ihmisten kanssa, jotka eivät ole valtavan suorituskeskeisiä tai korosta tietojaan. Olen itse kilpailuhenkinen, mutta oikeastaan kilpailen eniten itseäni vastaan. Silti toisten samanlaisten tapaaminen korostaa sitä ja tekee sellaisen olon, että on pystyttävä entistä parempaan. Siksi on kiva olla rennossa seurassa välillä. Kadehtivana en itseäni kyllä pidä, joten siitä en osaa sanoa. Osasinkohan selittää :).

Sanoit, että sulle tulee olo, että on pystyttävä entistä parempaan. Kyllä tossa jotain vertailu, paremmuuden ja kateuden esiasteitä täytyy olla:) Kateushan nimenomaan johtuu vertailusta. ap.

aavistuksen kilpailuhenkinen, vaikkakin se näkyy muussa kuin omaisuuden hankkimisessa. Musta on ihanan rentoa olla sellaisessa seurassa, joka ei ole samanlaista. Saa itsekin "luvan" rentoutua! Tykkään esimerkiksi vierailla kodeissa, joissa ei ole hirveän siistiä ja minusta on kiva jutella ihmisten kanssa, jotka eivät ole valtavan suorituskeskeisiä tai korosta tietojaan. Olen itse kilpailuhenkinen, mutta oikeastaan kilpailen eniten itseäni vastaan. Silti toisten samanlaisten tapaaminen korostaa sitä ja tekee sellaisen olon, että on pystyttävä entistä parempaan. Siksi on kiva olla rennossa seurassa välillä. Kadehtivana en itseäni kyllä pidä, joten siitä en osaa sanoa. Osasinkohan selittää :).

Sanoit, että sulle tulee olo, että on pystyttävä entistä parempaan. Kyllä tossa jotain vertailu, paremmuuden ja kateuden esiasteitä täytyy olla:) Kateushan nimenomaan johtuu vertailusta. ap.

Ajattelen kateuden sellaisena, että toivoo sitä kadehtimisen kohteena olevaa asiaa toiselta pois. Tai siis ei soisi sitä toiselle. Tai haluaisi paremman itse.

Mä en oikeastaan tunne niin, siihen ei liity mitään negatiivista toisia kohtaan, vaan tulee ajatus, että "mäkin oikeastaan voisin" tai "miksen minäkin pystyisi kun tuokin".

Kyse ei ole tosiaan tässä tavarasta tai omaisuudesta vaan lähinnä sellaisista asioista, joihin itse panostan: urheilusta, opiskelusta, työnteon määristä, kotihommista ja aikataulujen tiukkuudesta jne.

Siis sellaisista asioista, joiden lisääminen itselleen ei välttämättä ole hyväksi. Ei olisi aina hyvä ajatella, että minäkin oystyn, kun muutkin pystyvät. Vaikka perimmäisenä ajatuksena ei ole edes ajatus olla muita parempi vaan haastaa jatkuvasti itsensä ja siihen käyttää piiskana toisten suorituksia. Sellaista tarkoitin.

Mutta alkuperäiseen kysymykseesi vastaus siis oli, että sellaisten, jotka eivät suorita, seurassa on suorittajallakin kivaa!

ja kateellisempana kuin muitakaan.



Yksi ystäväni on kuitenkin syyttänyt minua kilpailuhenkisyydestä ja saarnannut, että en saa vertailla itseäni muihin enkä kahdehtia muita.



Kateudesta puhuminen ei minusta ole huono juttu ollenkaan. Olen vuorotteluvapaalla, ja viimeisenä työpäivänä työkaveri tuli sanomaan, että hän on kateellinen minulle, kun pystyn pitämään tämän virkavapauden. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, että tuntee tuolla tavalla ja pystyy siitä puhumaan.



Minä sain ystävältä moitteita kadehtimisesta, kun kerroin olevani kateellinen siitä, että hän sai toisen lapsen ja minä en.



Olen sitä mieltä, että on parempi tiedostaa kadehtivansa ja puhua siitä suoraan kuin että salaa sen muilta ja piruilee tavalla, joiden syitä muut joutuvat vain arvailemaan.



Minusta kadehtiminen ei tarkoita välttämättä sitä, että haluaisi toiselta pois sen, mitä itse ei saa, vaan sitä, että toivoo itsellä olevan asiat samoin kuin toisellakin.



Sanoisin, että pelejä pelaavat kaikki, aika paljon myös ne, jotka väittävät, että eivät pelaa.