Mies on muuttunut ilkeäksi
Olen ollut mieheni kanssa vajaat 10v ja tuntuu etten minä tee nykyään mitään miehen mielestä oikein. Hymyilee ivallisesti, sanoo outoja kommentteja, piikittelee epäsuorasti ja hänellä o lyhyt pinna joka katkeaa nopeasti kiroiluun.
Ei ole todellakaan ennen ollut tuollainen. Elämä oli tosi stressaavaa pidemmän aikaa pari vuotta sitten. Oli talonrakennus ja mulla tiukkaa rahan kanssa. Nyt nuo ongelmat on kuitenkin saatu kuntoon ja osallistun kaikkeen 50/50 vaikka minulla onkin pienemmät tulot. Tuntuu että miehen käytös on pahentunut tuon ajanjakson jälkeen.
Nykyään tuntuu että minä ja vanhin lapsi kävellään munankuorilla. Keskimmäinen taas on isänsä silmäterä. Miehen seura tekee minut joia päivä surulliseksi, koska aina on hänellä valittamisen aihetta, uhriutumista, raivoamista tai ilkeilyä. On välillä ihan mukavakin, mutta tuntuu että sitä puolta ei juuri enää näy.
Erityisesti tuntuu että mies haluaa sitoa minut lapsenhoitoon ja maksamaan niin paljon talouden menoja kun voin. Ja antamaan tiedätte mitä. Osallistuu lasten hoitoon mahdollisimman vähän ja juoksee harrastuksissa aina kun voi. En ole koskaan estänyt miestä harrastamasta enkä edes nalkuta. Olen kynnysmatto. Lasten hoidolta en paljon muuta edes jaksa. Mies halusi vielä vauvan mutta nyt väsyy jo parissa minuutissa vauvan pitelyyn tai alkaa kiukkuamaan pikkuvauvalle ja käskee tätä olemaan hiljaa. :(
Onko muilla ollut miehiä, jotka muuttuneet ajan saatossa vihaisiksi ja halventaviksi? Miten selvisitte? Ei taida olla muita vaihtoehtoja kun ero?
Kommentit (22)
Itse olen jo alkumetreillä sanonut puolisolleni, etten tule kuuntelemaan vähättelyä ja ala-arvoista käytöstä, ja olen tässä tarkka, ettei sellainen tule kotiimme. Olen pyytänyt myös puolisoani ilmaisemaan itseään, jos kokee sellaista minulta. Meillä ei puhuta toisemme siksi alasävyyn.
Mitä, jos puhuisit asiasta puolisollesi. Toisaalta, jos tätä on jatkunut kauan eikä sitä ole pysäytetty ihan alkuunsa niin kynnysmattona olevaa usein vähätellään. Kannattaa silti koetta.
Miehellä on todettu masennus. Käy toista vuotta terapiassa. Minulla alkaa vaan voimat loppua kun terapia ei tunnu auttaneen yhtään vaikka kuvittelin että siitä olisi suuri apu joka näkyisi perheellekin. Huoli siitä miten lapset tätä jaksaa alkaa olla liian kova. Mies pitää itseään ja omia tapojaan toimia täydellisinä. Lääkkeitä ei suostu kokeilemaan masennukseen. Ei unilääkkeitä edes; vaikka nukkuu huonosti.
Ap
Olen puhunut miehelle viimeiset 6kk useasti surullisesti, yrittänyt olla rakentava, selittää asiaa perheen hyvinvoinnin kannalta. Puhunut erostakin. Joskus pahoittelee mutta ei taida olla tosissaan koska sama meno vain jatkuu
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on todettu masennus. Käy toista vuotta terapiassa. Minulla alkaa vaan voimat loppua kun terapia ei tunnu auttaneen yhtään vaikka kuvittelin että siitä olisi suuri apu joka näkyisi perheellekin. Huoli siitä miten lapset tätä jaksaa alkaa olla liian kova. Mies pitää itseään ja omia tapojaan toimia täydellisinä. Lääkkeitä ei suostu kokeilemaan masennukseen. Ei unilääkkeitä edes; vaikka nukkuu huonosti.
Ap
Masennus ei oikeuta olemaan toiselle ilkeä. Sama siis meilläkin, joka kommentoin tuossa aiemmin arvostavasta käytöksestä. Yhdessä eläminen on helpompaa, kun on kotona hyvä paikka keskustella ja ottaa molempien esille itselle vaikeita asioita.
Itse muutuin edellisessä parisuhteessani mukavasta ja hyväntuulisesta miehestä negatiiviseksi ja pahantuuliseksi mieheksi. Pinnani oli aiemmin ollut todella pitkä, mutta sitten se lyhentyi ja menetin hermoni päivittäin pienistäkin asioista. Silloinen vaimoni sanoi ettei enää jaksa jatkuvaa pahantuulisuuttani. Taustalla oli iso kriisi ja tiedostin, kuinka paljon minulle oli jäänyt siitä hampaankoloon. Hain apua. Diagnosoitiin lievä masennus ja sain mielialalääkkeet, joilla palauduin taas omaksi itsekseni. Kun asioita saatiin käsiteltyä, pystyin lopulta lopettamaan lääkkeiden käytön ilman että se näkyi käytöksessäni mitenkään. Ero tuli sittemmin, mutta ei sen takia että käytökseni olisi taas mennyt huonompaan suuntaan, vaan muista syistä.
Jos taustalla ei ole masennusta, niin veikkaan että tunteet ovat sammuneet. Mutta ensisijainen arvaukseni on tuo masennus, ja että jotain on jäänyt hampaankoloon vaikeilta vuosilta.
Feikkimasennus eli sillä on toinen nainen.
Väkerrätkö sä oikeasti aamusta iltaan näin kauniina päivänäkin näitä paskaprovoja tänne? Eikö sulla ihan oikeasti ole MITÄÄN elämässä? Sun kirjoitustyylin tunnistaa todella helposti, ja sun kirjallinen ilmaisu ja mielikuvitus ovat aina yhtä vaatimattoman yksinkertaisia.
Kuka sua satutti ja kuinka pahoin, mikä ajoi sut satuilemaan tänne päivittäin? Onko sulla mt-diagnoosia ja saatko keskusteluapua?
Ap täällä taas. Kiitos vastauksista tähän asti.
Kun aloitin ketjun, oli ilta ja palsta meni kiinni melkein heti. En ole ehtinyt palstailla.
Luulen; että mies kantaa jotain kaunaa kyllä, koska on muutenkin aika passiivisagressiivinen ja helposti kaunaantuva luonne. Masentunut, no varmasti mutta ei tosiaan hyvä jos purkaa oloaan muihin.
Onko täällä muita jotka olleet samassa tilanteessa? Oletteko ratkaisseet asiaa, miten? Onko eri osoite ainoa ratkaisu?
Ap
Mies lakkasi esittämästä. Seuraa vastentahtoisesti sinkkujen miesten pitämiä ketjuja. Moni mies joutuu kuulemma tyytymään ja jaksavat aikansa esittää. "Masennus" voi johtua pokan pettämisestä.
Hän on alkanut inhota sinua ja koko hommaa.
Olisin itsekin ilkeä jos joku kävelisi munani päällä. Ap taitaa lapsineen olla aika sairas tapaus.
M32
Miehelle lääkityksen kokeilu lienee ainoa mahdollinen, mikä voisi auttaa tuohon hänen lyhytpinnaisuuteensa lyhyellä tähtäimellä. Terapia kuormittaa, perhe-elämä kuormittaa... Vaikka hän on masentunut, hän on silti vastuussa omasta käytöksestään sekä myös osaltaan yhteisistä lapsistanne ja koko perheen hyvinvoinnista.
Ap oletko minkä näköinen eli oletko kenties kerryttänyt liikakiloja tai oletko rupsahtanut iän myötä?
T:kilttismies
En nyt sanoisi että olen hirveästi rupsahtanut tai mitään. Liikakiloja on vielä pari raskaudesta, mutta käyn aktiivisesti salilla ja en ole ylipainoinen. Meikkaan joka päivä vähän ja hiukset ovat pitkät tosin usein kiinni koska kiire. Kasvoni ovat ihan nätit, toki en ihan niin nuori ole enää kun aikanaan mutta sehän on normaalia. Eli en nyt usko että on ulkonäköasia. Miehelle myös kelpaa läheisyys kanssani ja sitä toivoo.
Enempi tuntuu että häntä ressaa tämä perheelämän rankkuus ja varmaan jotkut piirteet minussakin välillä ärsyttää.
Ap
Eikö täällä kellään muulla ole ollut ilkeitä ja nyrpeitä n 40v miehiä?
Ap
Syvä inho koko perhettä kohtaan ja hän katuu koko kuviota.
Masennus kannattaa tutkia, kyllä miehetkin sitä sairastaa.