Miten voisi oppia sosiaalisesti sulavaksi?
Tai onko se edes mahdollista? Olen porukassa joko aivan syrjässä enkä saa millään vuoroa, tai sitten hieman tökerösti otan tilaa itselleni... haaveilen siitä, että olisin hyvin sujuva, luonteva, sellainen kuin nyt sosiaalisesti oikein taidokkaat ja pidetyt ihmiset ovat. Miten tätä voisi oppia? Vai voiko?
Kommentit (12)
Hakeudu tilanteisiin ja paikkoihin, joissa et tunne ketään ennestään. Silloin voit olla helpommin täysin uusi sinä, kun kukaan ei vielä tunne sinua ja ole lokeroinut sinua hiljaiseksi hissukaksi.
Kuuntele enemmän kuin puhu itse. Jos puhut joukolle, vilkaise heitä jokaista vuoronperään kerran silmiin. Puhuessa toiselle on hyvä välillä katsoa silmiin muttei koko ajan, eikä toista saa myöskään tuijottaa eli katse kannattaa suunnata esim horisonttiin, maahan, tai johonkin ympäristöön.
On se mahdollista liikuntaa harrastamalla. Ihminen psykofyysinen kokonaisuus, niin sen fyysisen puolen kuntoon laittaminen auttaa pätkimään lähimmäisiä turpaan.
Pelko on aseeni.
Aina vika ei ole sinussa. Ujous ei ole epäsosiaalisuutta. Sosiaal7sesti tökeröiden kanssa sulavinkin saattaa kompastella
Harjoittelu auttaa. Lisäksi voi mietttiö etukäteen jotain sopivia repliikkejä millä pääsee keskusteluun mukaan. Hyvä konsti on se, että ei tuputa omaa sanottavaansa, vaan kysyy jonkun toisen mielipidettä tai heittää sellaisen replan mihin toisen on helppo vastata. Toisin sanoen ei niinkään itse ole suunapäänä höpöttämässä vaan fasilitoi keskustelua. Näitä repliikkejä voi miettiä valmiiksi etukäteen.
Yleensä ihmiset puhuvat mielellään kun heiltä kysyt jotain heistä itsestään tai heidän mielipiteistään.
Itse olen perusluonteeltaani introvertti mutta pystyn nykyään sulavasti pyörimään cocktail kutsuilla tai firman verkostoitumistilaisuusessa.
Yksi hauska harjoitus on muuten se, että kun seuraavan kerran menet vaikka ostoksille niin otat tavoitteeksi vaihtaa ainakin muutaman sanan jonkun toisen asiakkaan kanssa. Kun tätä tekee tarpeeksi niin se vain alkaa sujumaan, ja yhtäkkiä kaupan kassajonossa voikin syntyä ihan luontevasti small talkia. Avain on siinä että pitää sen avauksen niin kevyenä että toinen voi myös olla vastaamatta siihen. Silloin ei tarvi itse nolostella jos ei saa vastakaikua.
Joillekin voi auttaa se harjoittelu, mutta itse olen joutunut hyväksymään sosiaalisen kömpelyyden osaksi persoonaani. Olen meinaan ainakin harjoitusta saanut, kun ikää on jo 50 ja olen ollut ikäni töissä tehtävissä, missä pitää olla ihmisten kanssa paljon tekemisissä. Mm. asiakkaiden, joihin pitäisi tehdä hyvä vaikutus. Mutta aina vaan olen töksähtelevä, omituinen oma itseni.
Olen päätellyt lopulta, että varmaan olen jonkun sortin lievä autisti tai muuten ihan neurologisesti on ihan joku poikkeama, niin etten tunnista ihmisten eleitä oikein enkä osaa siksi vastata niihin luontevasti. Sitten töksäyttelen ja möläyttelen ja välillä en keksi mitään sanottavaa. Mutta näillä mennään, enkä minä enää sitä häpeä millainen olen. Olen mikä olen ja hoidan hommat niillä kyvyillä joita mulla on. Aina olen pärjännyt, vaikken sosiaalisesti lahjakas olekaan. Olen sitten vastapainoksi kova asiaosaaja, ja sellainen jonka sana pitää.
Vierailija kirjoitti:
Harjoittelu auttaa. Lisäksi voi mietttiö etukäteen jotain sopivia repliikkejä millä pääsee keskusteluun mukaan. Hyvä konsti on se, että ei tuputa omaa sanottavaansa, vaan kysyy jonkun toisen mielipidettä tai heittää sellaisen replan mihin toisen on helppo vastata. Toisin sanoen ei niinkään itse ole suunapäänä höpöttämässä vaan fasilitoi keskustelua. Näitä repliikkejä voi miettiä valmiiksi etukäteen.
Yleensä ihmiset puhuvat mielellään kun heiltä kysyt jotain heistä itsestään tai heidän mielipiteistään.
Itse olen perusluonteeltaani introvertti mutta pystyn nykyään sulavasti pyörimään cocktail kutsuilla tai firman verkostoitumistilaisuusessa.
Yksi hauska harjoitus on muuten se, että kun seuraavan kerran menet vaikka ostoksille niin otat tavoitteeksi vaihtaa ainakin muutaman sanan jonkun toisen asiakkaan kanssa. Kun tätä tekee tarpeeksi niin se vain alkaa sujumaan, ja yhtäkkiä kaupan kassajonossa voikin s
Mä olen koittanut näitä (en ole ap mutta samasta ongelmasta kärsivä), huonoin tuloksin. Näyttää siltä, että ihmiset ei yleensä pidä minusta, joten vastasukset tällaisiin aloitteisiin on yleensä joko suorastaan päin näköä epäystävällisiä, tai tilanteesta silmiä pyöritellen poistuminen. Esim. olen joskus ihan muuten vaan yrittänyt tosiaan small talkata kaupassa, ihan jotain kevyttä vaikka sen ale-laarin sisällöstä jota molemmat katsoo. Mulle on mm. sanottu että minä tässä mietin oletko hullu vai humalassa. Tai joskus ihminen vaan katsoo kuin olisin joku outo hirviö ja peruuttaa takavasemmalle.
Myös nuo kaikki repliikit yms. Pystyn niitä mekaanisesti tuottamaan sosiaalisessa tilanteessa, mutta jotenkin mun elekieli tai joku ei ole ilmeisesti luontevaa, koska ihmiset selvästi kokee itsensä epämukavaksi ja haluavat keksiä tekosyyn poistua tilanteesta niin pian kuin mahdollista. Porukka kokee yleensä itsensä vaivautuneeksi mun seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Dipam ja alkoholi.
Nämä auttaa vain, jos syynä on sosiaalinen jännitys. Molemmat aineet rauhoittaa, jolloin mahdollinen jännityksestä johtuva kireys tai se ettei keksi sanottavaa voi helpottaa. Mutta jos on muuten vaan sellainen ettei ihmiset pidä, vaikkei jännitä, niin todennäköisesti ainakin alkoholi vain pahentaa asiaa, kun se useiden mielestä epämiellyttävä persoonallisuus tulee vielä enemmän läpi.
Yritä selvittää mikä on se juttu, mistä toinen innostuu esim. veneily, mökkeily, perhe, lemmikki. Sitten vaan esittämään pari kysymystä ja näyttele kuuntelevasi kiinnostuneena. Tämän jälkeen et pääse millään kyseisestä henkilöstä eroon. Kokemusta on, siksi olen kaikille hieman etäinen.
T.introvertti
Harjoittelulla, altistamalla itsensä erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Itsetuntemusta ja -arvostusta parantamalla. Uskalluksella olla rehellinen ja (riittävän) avoin.
Sosionomiopinnoista jäi mieleeni lause "tulla sosiaalisen ammattilaiseksi". Niistä oli hyötyä tällä tiellä.
T. Sosiaalinen (entinen ujo ja epäsosiaalinen).