Lue keskustelun säännöt.
Täytän pian 45v jonka asetin itselleni vuosia sitten takarajaksi lasten saamiselle
26.05.2024 |
Olen saanut ainoan lapseni 22-vuotiaana. Lapsen isästä erosin myöhemmin. Toinen lapsi oli toki meillä haaveissa pian esikoisen syntymän jälkeen, mutta emme aloittaneet yrittämään ennen mun lääkärikontrollia ja sitten saikin lapsihaaveet haudata kun syöpä olikin uusiutunut.
Useampi vuosi eron jälkeen meni niin, että oli vain lyhyitä seurusteluja. Yksi vähän pidempi oli ja tulinkin raskaaksi, mutta sain pian keskenmenon. Ehkä hyvä niin koska ei se suhde toiminut pidemmän päälle.
Sitten tapasin miehen jonka kanssa parisuhde kesti 10 vuotta, päättyen eroon viime vuonna. Moneen vuoteen meillä ei ollut ehkäisyä ajatuksella, että lapsi tulee jos on tullakseen. No ei tullut. Seksikin alkoi lopuksi olla aika vähäistä. Ero tuli lopulta ja nyt olen yksin.
Toivo toisesta lapsesta mun kohdalla on mennyttä ja se itkettää. Tiesin jo teininä, että haluan ison perheen, mutta ei mennyt elämä niin. Epäonnea parisuhteissa, sairastuminen syöpään toistamiseen, keskenmeno eikä raskautta kuulunut. On ollut elämässä paljon muutenkin epäonnea, että monesti olen miettinyt, että miksi taas minä. Enkä vain siis tarkoita omia juttuja vaan lapsen sairaus, entisen aviomiehen tapaturma, läheisten kuolemia. Viimeisenä niittinä oma vakava sairaus joka tulee vaatimaan leikkaushoitoa muutaman vuoden päästä.
Voisi sitä onneakin tulla välillä ja enemmän kuin epäonnea.
Väsynyt
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Sait kuitenkin yhden lapsen. On paljon ihmisiä, jotka eivät toiveesta huolimatta saa yhtään. Oletko ajatellut että valittamisen sijaan keskittyisit niihin hyviin asioihin joita sinulla on?
Mä arvasin, että joku takertuu tuohon, että mulla kuitenkin on yksi lapsi. Ei se silti poista sitä surua, että olisin halunnut edes toisen lapsen. Ei kukaan voi määrätä sitä mitä mä saan surra. Ja luuletko, että mä vain valitan koko ajan? Missään en kirjoittanut niin. Mä vain nyt suren tätä miten elämä meni eikä tullut enempää lapsia. Saan olla myös vittuuntunut siihen, että elämä potkii päähän monta kertaa ja aina kun menee hyvin niin isku tulee taas vasten kasvoja. Viimeisimpänä tosiaan oma vakava sairaus jota en todellakaan osannut odottaa. Kai sitä saa ihminen väsyä ja ärsyyntyä kun koko ajan elämässä tulee jotakin paskaa jolle ei edes itse voi mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toiveesi isosta perheestä olisi toteutunut, sulla olisi nyt ehkäpä neljä lasta neljän eri miehen kanssa. Eli ei kovin hyvä tilanne.
Menit haaveessasi ikään kuin perse edellä puuhun. Miehet olivat vain välineitä lapsihaaveesi toteuttamiseksi. Jos olisit panostanut parisuhteeseen ja avioliittoosi, tilanne voisi olla nyt toinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos toiveesi isosta perheestä olisi toteutunut, sulla olisi nyt ehkäpä neljä lasta neljän eri miehen kanssa. Eli ei kovin hyvä tilanne.
Menit haaveessasi ikään kuin perse edellä puuhun. Miehet olivat vain välineitä lapsihaaveesi toteuttamiseksi. Jos olisit panostanut parisuhteeseen ja avioliittoosi, tilanne voisi olla nyt toinen.
Sehän on hyvä tilanne jos on useampia isejä lapsilla, mikäli ovat hyviä.
Hienoa että sulla on yksi lapsi. Ehkä voit keskittyä itseen ja siihen yhteen lapseen. Jospa maapallolla on vielä kivoja ihmisiä, ehkä mieskin. Yksinkin löytää paljon pieniä hyviä asioita ja joskus suuria. Ei väärää miestä haluakaan ottaa kumppaniksi. Erokriisi kun menee ohi, on voiton puolella. Joskus löytää parempaa sitten. Kriisiterapeutti voisi auttaa, jos stressaa kuolemat ja nuo sairausasiat, ehkä parikin kertaa riittää vaikka 5-6 käyntiä - mikäli on hyvä, eikä huono siinä. Osa etänä voisi jopa auttaa, edes vähän. Onko sukulaisia tukemaan tai lapsi, jos sulla leikkaus myöhemmin. Miten kivunhoito toimii siellä paikassa leikkauksen jälkeen ja kotona. Tieto voisi ehkä olla tarpeen monesti näissä. Saa varmaan kysyä etukäteen asioita, eikä ole pakko uskoa suoraan kaikkea.
Olen pahoillani, että he, joita odotit ja toivoit, eivät koskaan syntyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos toiveesi isosta perheestä olisi toteutunut, sulla olisi nyt ehkäpä neljä lasta neljän eri miehen kanssa. Eli ei kovin hyvä tilanne.
Menit haaveessasi ikään kuin perse edellä puuhun. Miehet olivat vain välineitä lapsihaaveesi toteuttamiseksi. Jos olisit panostanut parisuhteeseen ja avioliittoosi, tilanne voisi olla nyt toinen.
Miten niin neljän eri miehen kanssa? Mitä hittoa sä oikein sekoilet?? Sä et tiedä mun parisuhteista mitään joten pidä pääsi kiinni.
Ap
Sama, mutta minulla ei ole yhtäkään lasta. Talous ei salli ryhtyä yksinhuoltajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toiveesi isosta perheestä olisi toteutunut, sulla olisi nyt ehkäpä neljä lasta neljän eri miehen kanssa. Eli ei kovin hyvä tilanne.
Menit haaveessasi ikään kuin perse edellä puuhun. Miehet olivat vain välineitä lapsihaaveesi toteuttamiseksi. Jos olisit panostanut parisuhteeseen ja avioliittoosi, tilanne voisi olla nyt toinen.
Miten niin neljän eri miehen kanssa? Mitä hittoa sä oikein sekoilet?? Sä et tiedä mun parisuhteista mitään joten pidä pääsi kiinni.
Ap
No juurihan kerroit. Ensimmäinen mies, jonka kanssa sait lapsen ja josta erosit. Sitten lyhyitä seurusteluja. Sitten pitempi 10v. suhde...
Itse haaveilin 3 lapsesta. En saanut yhtään. Pilalle menneitä suhteita ja pitkiä sairastamisjaksoja. Mies jätti kun olin 51 vuotia, koska ei syttnyt enää. No en minäkään enään hänestä. Että tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on viisautta. 40-vuotiaskin on jo melko vanha yrittämään lapsia, ainakin keinotekoisesti. Olen lapsirakas, mutta en tullut äidiksi, koska sopivaa puolisoa ei löytynyt. Kaikkea vaan ei voi saada, yksinhuoltajuutta en olisi halunnutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toiveesi isosta perheestä olisi toteutunut, sulla olisi nyt ehkäpä neljä lasta neljän eri miehen kanssa. Eli ei kovin hyvä tilanne.
Menit haaveessasi ikään kuin perse edellä puuhun. Miehet olivat vain välineitä lapsihaaveesi toteuttamiseksi. Jos olisit panostanut parisuhteeseen ja avioliittoosi, tilanne voisi olla nyt toinen.
Miten niin neljän eri miehen kanssa? Mitä hittoa sä oikein sekoilet?? Sä et tiedä mun parisuhteista mitään joten pidä pääsi kiinni.
Ap
No juurihan kerroit. Ensimmäinen mies, jonka kanssa sait lapsen ja josta erosit. Sitten lyhyitä seurusteluja. Sitten pitempi 10v. suhde...
Sä teit nyt ihan omia typeriä päätelmiä. Se, että seurustelee jonkun kanssa lyhyesti ei tarkoita sitä, että jokaisen kanssa on lasta tekemässä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ot, sorry sekaantuminen omalla asialla. Minäkin halusin ison perheen, mutta en saanut yhtään, kun en löytänyt sopivaa miestä. Harmi, etten edes luovuttanut munasoluja. Olisi kiva ajatella, että geenini olisivat kuitenkin jatkaneet kulkuaan.
45 tuli mittariin ja mieli on mustana monen asian vuoksi. Tuntuu, että kaikki vain menee pieleen. Nyt menee kotikin kun vuokranantajan on pakko myydä asunto. Eikä täällä tahdo olla vapaita asuntoja, että kai tässä pian ollaan kodittomia kaiken muun paskan lisäksi.
Mitään parisuhdettakaan mun on varmaan turha enää haaveilla koska ei mua tunnu kukaan huolivan. Itkettää olla yksin ja katsoa esim. facesta muiden parisuhdekuvia, kihlautumisilmoituksia, vauvauutisia, uuden parisuhteen löytymisiä.
Ap
Sait kuitenkin yhden lapsen. On paljon ihmisiä, jotka eivät toiveesta huolimatta saa yhtään. Oletko ajatellut että valittamisen sijaan keskittyisit niihin hyviin asioihin joita sinulla on?