Miksi stipendien jaosta ollaa käärmeissään? Stipendien kriteerit määrittää lahjoittaja, ei koulu.

Lahjoittajissa on monenlaista ketkua. Sitten kun stipendit julkistetaan niin aina on ihmettelemistä miksi koulun parhaan koripalloilijan stipendin saa kehno koripalloilija ja saksan kielen stipendin laiskuri joka ei ole oppinut saksaa lainkaan.

Yleensä pyritään yhteen stipendiin oppilasta kohti. Jos paras koripalloilja on jo saanut ison stipendin, menee koripallostipendi seuraavalle.

Stipendit on pepusta. Ehkä just ja just ymmärrän parhaan keskiarvon, mutta nämä kaikenlaiset tsemppistipendit saa niskakarvat pystyyn. Kun joku on perseillyt 2,5 vuotta ja sitten vähän tsemppaa, niin pitää palkita. Kukaan ei palkitse koskaan sitä aina ahkeraa, kilttiä, tavallista oppilasta. Sitä, joka aina tekee kaiken niin kuin pitäisi, mutta ei ole loistava menestykseltään. Tai sitä yritteliästä heikkoa, joka on koko yläkoulun raatanut kuin hullu saadakseen sen 6,8 keskiarvon. Sitten kun se kekkale nostaa sen keskiarvonsa 5,6:sta 6,5:een kiusattuaan koko koulua ensin pari vuotta, pitää se heti huomioida. Tottakai jokainen ansaitsisi tsempit ja rahat, mutta tuntuu, että palkittavia on kaksi ryhmää: priimukset ja häiriköt. Jälkimmäisille tulee vuosi vuodelta enemmän kaikenlaisia palkkioita, joissa kriteerinä on aina joku tämmöinen parantaminen. Se on hienoa, että parantaa ja hienoa, että se huomioidaan, mutta samalla se tuntuu epäoikeudenmukaiselta niitä kohtaan, jotka on aina olleet asiallisia. 

Usein luokka-astekohtaiset stipendit katsotaan suoraan todistuksen keskiarvon perusteella. Turha siitä on kenenkään suuttua.

Kannustaja- ja tsempparityyppiset stipendit voisi poistaa kokonaan - ne PITÄÄ jakaa pärstäkertoimen perusteella.

Omat lapset on aina olleet niitä näkymättömiä keskitason puurtajia. Sellaisten on tosiaan turha odotella koulusta mitään tunnustusta, hyvä jos opet muistavat heidän nimet :) Annan joka vuosi lapsilleni omat stipendit. Ovat ne ansainneet. 

Aika usein tuntemattoman lahjoittajan myöntämä stipendi on isovanhempien tms. myöntämä. Siksi se menee Aleksi-Petterille joka ei ole hyvä missään.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset on aina olleet niitä näkymättömiä keskitason puurtajia. Sellaisten on tosiaan turha odotella koulusta mitään tunnustusta, hyvä jos opet muistavat heidän nimet :) Annan joka vuosi lapsilleni omat stipendit. Ovat ne ansainneet. 

Mä tein samoin. Molemmat lapset tosin saivat reilun kaverin stipendit, sellaiset jonka luokka äänestää. Se oli oikeasti kiva juttu kun lapseni eivät ole mitään öykkäreitä vaan rehellisesti mukavia luokkakavereita. Omilta kouluajoilta muistan kuinka samantapainen stipendi meni aina luokan äänekkäimmälle kiusaajalle. 

Keskitason puurtajia on enemmistö. Jos ei tee mitään jäädäkseen mieleen, vaikea sieltä on erottautua mitenkään. Toisaalta se on hyvää harjoittelua työelämää varten, harmaat konttorirotat saavat puurtaa maailman tappiin, ylennykset menee muille.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä pyritään yhteen stipendiin oppilasta kohti. Jos paras koripalloilja on jo saanut ison stipendin, menee koripallostipendi seuraavalle.

Ei se noin saa mennä, kun stipendi tulee lahjoittajalta. Kunnia sille kenelle kunnia kuuluu. 

Joissain kouluissa on sääntö maksimissaan yhdestä stipendistä. Toisissa kojluissa ei.

Vierailija kirjoitti:

Keskitason puurtajia on enemmistö. Jos ei tee mitään jäädäkseen mieleen, vaikea sieltä on erottautua mitenkään. Toisaalta se on hyvää harjoittelua työelämää varten, harmaat konttorirotat saavat puurtaa maailman tappiin, ylennykset menee muille.

Valitettavasti ei. Keskitason puurtajat on vähemmistössä. Polarisoituminen näkyy myös koulussa. Ääripäät korostuvat koko ajan enemmän. 

Ei opettaja noita aina päätä. Vanhempainyhdistys päätti itse, kenelle heidän stipendinsä hyvästä kaveruudesta annetaan. Kummasti menivät vanhempainyhdistyksen aktiivien omille lapsille tai muille sukulaisille tai lasten parhaille kavereille. Eipä pitänyt koko kouluaikana yhden saada tuollainen kun yhden kerran, mutta silti meni yhden lapselle useammin. Yhdessä luokassa oli suuri hämmästys, kun tuollaisen stipendin sai inhottava kiusaajatyyppi, mutta sitten pienet koululaisetkin osasivat laskea yhteen, että myöntäjänä oli sen sukulainen.

Jos on pari aika tasaväkistä ehdokasta johonkin stipendiin, niin kyllä se menee yleensä opettajan suosikille. Toisaalta stipendejä pyritään jakamaan eri henkilöille eri vuonna. Kasilla opettaja kertoi minulle, että minulla on yhä luokan paras todistus, joten nyt jaetaan sitten eri nimikkeellä, ei parhaasta todistuksesta. Ysillä sitten sain uudestaan parhaasta todistuksesta. Koulun liikuntastipendin sai aina jumppaopen lellikki, joka lintsasi aika usein liikkatunneilta, kun sattui olemaan lajeja, joista hän ei pitänyt. Mutta hänhän harrasti seurassa opettajan suosikkilajia.

Voisko kaikki stipendit vaan lopettaa, ei olisi niistäkään riitaa eikä turhaan pahoitettaisi niiden mieltä jotka jäävät aina ilman, vaikka ovat parhaansa yrittäneet. Sitä paitsi stipendejä pitäisi jakaa kaikille jotka olleet tunnollisesti läsnä ja noudattaneet sääntöjä. Niin on nähty tuo että opettajan suosikki saa stipendin ansaitsi tai ei.

Olin vanhempainyhdistyksessä. Ei me mitään stipendin saajia päätetty. 

Vierailija kirjoitti:

Olin vanhempainyhdistyksessä. Ei me mitään stipendin saajia päätetty. 

Et varmaan ole sitten meidän lähikoulun vanhempainyhdistyksessä, siellä he päättävät noista kaveri-stipendeistä.

Jokaisen pitää elämässään pystyä sietämään sen tasoinen pettymys, ettei stipendiä tullut. Siinä olen kyllä yhtä mieltä monen kirjoittajan kanssa, että ne eivät aina mene oikeudenmukaisesti siinä mielessä, että moni tosi hyvä jää ilman. Stipendin peruste pitäisi aina olla hyvin selkeä. Esimerkiksi paras keskiarvo on selkeä mittari. Mutta ei voi olla niin, että esimerkiksi isossa yläkoulussa jaetaan stipendit 9. luokkien parhaista keskiarvoista joka luokille. Luokkien taso voi vaihdella huomattavasti. Jollakin painotetulla luokalla kaikkien opiskelijoiden keskiarvo voi olla 9-10. Voi olla monta, joilla on yli 9,5 ka. Jollain luokalla taas on yksi ainut, jolla on keskiarvo vaikkapa 9,2. Parempi olisi jakaa stipendi vaikka kahdeksalle 9. luokan opiskelijalle parhausjärjestyksessä. 

Itse en saanut stipendiä edes luokan parhaalla todistuksella, kun en ollut opettajan suosikki vaan liian hiljainen ja arka. Ottaa vuosienkin jälkeen vielä päähän.

Itselleni julkisesti annettujen stipendien tarkoitus on epäselvä. Itse sain aikoinaan keskiarvo- ja matikkastipendejä. Mutta ne tulivat aina vähän yllätyksenä, en koskaan opiskellut saadakseni stipendejä tai arvostusta muilta, vaan siksi koska se oli mielestäni itsessään hauskaa ja motivoivaa. Sain myös vanhemmilta rahaa aivan riittävästi, olin luokkani varakkain joten sellainen 20-50mk seteli ei ollut mikään kultalippu suklaatehtaaseen. Stipendin saamisesta toki tuli hyvä mieli, mutta se ei jotenkin korreloinut mitenkään motivoivasti menneisiin tai tuleviin opiskeluihin. 

Jos stipendeillä haluttaisiin oikeasti nostaa luokan opiskeluintoa ja keskiarvoa, pitäisi stipendien olemassaolosta ja kriteereistä muistuttaa pitkin vuotta ja sitten jakaa niitä kaikille jotka täyttävät kriteerit. Stipendit voisivat olla jopa sanallisia diplomeita eikä rahaa.

Muistan hyvin yhden vuoden hymytyttö-patsaan jakamisesta. Luokka sai äänestää hymytytön- ja -pojan. Hymytyttö-patsaan sai tyttö joka ei todellakaan ollut "kaikkien kaveri" muttei kyllä mikään kiusaajakaan. Hän oli eittämättä luokan poikien mielestä söpöin. Hänellä taisi olla yksi kaveri luokaltamme  ja muuten hengaili vuotta vanhempien kanssa. Mielestäni siinä koettiin huutava vääryys, vähän kuin käänteinen palkinto.

up

Aikanaan kyläkoulussa mitä kävin meni iso osa stipendeistä aina niiden jotenkin parempien talojen lapsille. Ei väliä mitä lapset teki tai miten pärjäsi, mutta kun äiti oli kunnanvaltuutettu tai isä pankissa töissä, niin pitihän lapsia palkita.