Etäiset välit vanhempiin aikuisena

Olen neljännelläkymmenellä vasta alkanut ymmärtämään etten oikein pidä vanhemmistani...ja tuntuu todella pahalta edes anonyymisti kirjoittaa tämä, sillä pidän heitä kuitenkin hyvinä ihmisinä ja tunnen itseni kiittämättömäksi että koen näin, sillä he ovat kuitenkin varmasti yrittäneet parhaansa.



Minä en vain koe oikein mitään yhteyttä heihin ja välimme ovat etäiset. Pitkän välimatkan vuoksi nähdään harvoin ja oikeastaan en enää edes koe viihtyväni heidän luonaan. Silti ahdistaa, sillä joku päivä heitä ei enää ole enkä tiedä jääkö jotain kaduttamaan ettei tehnyt tai ajatellut toisin.