Lue keskustelun säännöt.
Hei leskeksi jääneet naiset, miten kestätte elää yksin omaa jatkoanne?
24.05.2024 |
Miten olette pärjänneet, jos ukkonne delaa, ja teillä ei ole siunaantunut edes aikoinaan yhteisiä lapsia, ja jäätte aivan yksin kaipaamaan miestänne? Ja vaikka niitä jo aikuistuneita lapsia olisikin, niin usein he asuvat mahdollisien omien lastensa kanssa aivan muualla Suomessa ja/tai ulkomaillakin kuin siellä, missä leskiäiti itse asuu jäätyään yksin. Tilanteethan leskeksi jäänneillä ihmissuhteineen ovat monellakin vaihtelevaiset. Leskihän saattaa omata muita sukulaisia ja ystäviä paljonkin tai ei yhtään lähettyvillä, mutta silti....
Sitten kesämökkikin saattaa olla jossakin pitkän matkan päässä, ja leski ajokortiton, vaikka auto olisikin mieheltä jäänyt autotalliin. Miten sinnekin sitten pääsee enää kuten miehensä eläessään?
Kotikin sittemin pitäisi saada vaihdettua pienempään, jos liian iso yksin asuttavakseen.
Miten olette pärjänneet jatkossa, vaikka aina sanotaan, että kyllä kaikesta ihminen mukamas selviää, kunnes oma kuolema koittaa?
Elämä on hirvittävää, ja lähiomaisen kuolema on aina lähiomaisille karseaa, mutta miten olette selvinneet täysissä järjissänne tapahtumien ketjusta?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Vielä pahempaa on menettää henkilö, johon on ollut vuosikymmeniä yksipuolisesti rakastunut. Ei ole lohtuna edes muistoja yhteisestä elämästä yms. Eikä toisaalta voi enää lohduttautua ajatuksella siitä, että toinen on kuitenkin elossa ja olemassa, vaikka ei olekaan minun kanssani.
Miksi vastasit ap:n kysymykseen, kun ei edes koskenut sinun tilannettasi millään tavalla? Ihastuksia nyt on ja menee kaikilla. Ei normaali ihminen jää suremaan jotain yksipuolista ihastustaan, joka kuolee. Taidat olla jonkisortin mt-tapaus, kun vertasit omaa tilannettasi ap:n kaltaiseen tilanteeseen.
Sivusta vaan puutuin, kun et näköjään tajunnut edes ap:n kysymystä. Eihän tuossa ap:n kysymyksissä ollut edes sinunlaisestasi tapauksesta kerrottukaan. HÖH; yksipuolisen ihastuksesi kuolemastasi, jonka kanssa et edes ole ollut suhteessa. Aivan outoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä pahempaa on menettää henkilö, johon on ollut vuosikymmeniä yksipuolisesti rakastunut. Ei ole lohtuna edes muistoja yhteisestä elämästä yms. Eikä toisaalta voi enää lohduttautua ajatuksella siitä, että toinen on kuitenkin elossa ja olemassa, vaikka ei olekaan minun kanssani.