Ihan erilaiset kasvatusperiaatteet perheissä - Voiko ystävyys säilyä

Onko teillä kokemusta siitä, että hyvän ystävän tai ystäväperheen kanssa välit menee poikki tai muuten vain etäännytte sellaisen syyn takia kuin lapset ja lasten kasvatus? Tai onko kokemusta siitä, että erilaisista tavoista ja arvoista huolimatta välit pysyvät hyvinä - miten sen teitte?

Meillä on sukulaisperhe, jonka kanssa ollaan aiemmin ennen lapsia ja vielä lasten ollessa pieniä, oltu läheisiä. Ollaan toisemme lasten kummeja, ollaan mökkeilty muutamia kertoja yhdessä jne.

Nyt kesällä oltaisiin taas menossa muutaman päivän reissuun yhdessä ja mua jotenkin ahdistaa jo etukäteen. Meillä on suurin piirtein samanikäisiä lapsia, kaikki jo teinejä ja koululaisia. Mua ottaa aivan hirveästi päähän, että tässä sukulaisperheessä lapsilla 1) ei ole minkäänlaisia rajoituksia ruutuajan suhteen eikä 2) heidän ei tarvitse osallistua mihinkään yhteiseen tekemiseen tai kotitöihin. 

Kun mennään mökille tai ollaan viikonloppuna yökylässä, niin tämän perheen lapset eivät oikeasti tee käytännössä mitään muuta kuin tuijottavat puhelinta tai tablettia - siis ihan helposti varmaan 10-12 tuntia päivässä. Kun omia lapsiani patistan saunaa lämmittämään, telttaa pystyttämään, loppusiivoukseen tms (ja ihan mielellään siis puuhailevatkin muiden kanssa), niin nämä toisen perheen lapset makaavat sängyllä tai sohvalla ruutu naamassa kiinni, eikä heitä edes pyydetä osallistumaan mihinkään. 

Perhe on oikeasti tosi kiva, vanhemmat ja lapsetkin kivoja, mutta mun hermoja kiristää jo nyt ajatus siitä, että heidän kanssaan pitäisi viettää enemmän aikaa kuin nopeat kahvittelut.