Häpeän kutsua vieraita kotiin

Surkeita parisuhteet🙄

Iteppä olet valinnut.

ÄLÄ kutsu vieraita. Anna siivota itte.

Tuossa se on, että molemmilla kannattaa jo lähtökohtaisesti olla sama käsitys siisteydestä ja järjestyksestä, muuten tulee yhteenottoja. 

Miten jotain voi vaivata, mitä on kaapissa? Meillä on 5-henkinen perhe ja kaappeja löytyy ja tavaraa löytyy. Juuri tällä viikolla kiitin itseäni, että oli tullut laitettua vanha pesäpallomaila, räpylä ja pallo yhden kaapin perälle. Meidän tytöt sai nimittäin päähänsä lähteä kavereiden kanssa pesäpalloa pelaamaan. Silloin pitää päästä pelaamaan kun siltä tuntuu. Ei haittaa, vaikka kaapeissa on vähän sitä sun tätä. Onneksi kukaan meillä ei ole tuollainen tiukkis, että kaikki pitää olla tyhjää.

Mä en häpeäisi, jos toinen on sotkenut ja tulee vieraat. Sanoisin suoraan kuten asia on, että sori sekasotku, ei ole mun aiheuttama. Miksi hävetä sellaista, mitä ei itse ole sotkenut?

Vierailija kirjoitti:

Tuossa se on, että molemmilla kannattaa jo lähtökohtaisesti olla sama käsitys siisteydestä ja järjestyksestä, muuten tulee yhteenottoja. 

Tuo taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty. Voit kysellä tulevalta puolisolta ihan kaiken ja siitä huolimatta arjessa tulee esiin, että kappas vaan, hän onkin erilainen.

Kerron esimerkin. Olen lähes syntynyt purjeveneessä, meidän lapsuudenperhe vietti kesällä viikonloput ja lomia veneillen, meillä oli jopa pieni saunamökki kaukana saaressa, kun olin teini, ja se oli yhteistä huvia, että sinne joko purjehdittiin tai moottorilla mentiin saunomaan, myös arki-iltana. Tietysti olen ajatellut, että meri on minulle se tärkein asia. Kun tapasin nykyisen mieheni 25-vuotiaana, tivasin kymmeniä kertoja, mitä hän pitää veneilystä tai saaristoelämästä. Kyllä, vastaus oli, että oikein rakastaa. Tuli tunne, että hän tietää kaiken veneilystä ja merestä eikä voi elää ilman sitä.

Ensimmäiset vuodet menikin ok, kun lainailtiin vain vanhempieni venettä. Piti ostaa oma paatti, tosin ei hieno purjevene, vaan hiukan vaatimattomampi romu, mutta hytillinen kuitenkin. Yhdessä oli sovittu ostettavan, mutta hän ei maksanutkaan siitä mitään. Hän ei huoltanut, ei pessyt. Siitä tuli tietysti julmettu riita. Muistan kun meidän esikoinen oli kantoliinassa, kun minä hinkkasin veneen pohjaa kylkiä puhtaaksi sen ollessa kohta vesille nostoa vaille valmis yhtenä keväänä. Eikä hän tietysti yhtä paljon ollutkaan veneen kyydissä kuin minä, mikä ärsytti, koska nimenomaan olin halunnut kaverin vesillekin, yksin veneily ei oikein ole minun juttu. Kun toinen lapsi oli noin 3-4 v. , alettiin tarvita isompi vene. Meillä ei ollut kotona saunaa ja silloin tuli lähdettyä vähintään kerran viikossa joko vanhempieni uudelle hienolle saunamökille saareen tai sitten muuten vaan lähdettiin vähän kauemmas uintireissulle, vaikka veneilyseuran saareen (jossa saa myös saunoa). Jostain syystä sen uuden veneenkin kanssa tuli taas sama ongelma, että minä yksin huollan, siivoan, pesen ja puunaan, tilaan siirrot maalle syksyllä ja vesille laskut keväällä ja maksan ihan kaikki veneen kulut. Sekin aiheutti aina riitaa.

No nyt ei ole venettä meillä. Lapset on teinejä eikä niitä kiinnosta lähteä vanhempien kanssa veneilemään, mies on patalaiska eikä tehnyt ikinä veneen eteen mitään, vaikka suhteen alussa lupasi kuun taivaalta. Sanoin, että minä en yksin ala maksaa kaikkea kustannusta. Jokin pieni purjevene olisi kiva, tykkään kyllä, mutta sitten jos sen hankin, lähtee vaihtoon myös mies. Vanhempieni venettä lainataan muutaman kerran kesässä. Tosin he ovat sitä myymässä, kun isällä oli aivoinfarkti ja vasemman puolen hemi. Jos veljeni ostaa sen, tietysti saan lainata sitä, mutta jos menee ulkopuoliselle, niin sitten taitaa loppua minun veneilyt kokonaan. Onneksi kotoa meren rantaan 3 km, niin pääse kallioille edes katselemaan merelle päin.

Kutsu vieraat ja esittele niille, että nämä tavarat säilytettiin ennen meillä kaapissa, mutta x on päättänyt, että kaappi ei olekaan näille oikea paikka.

Oletko sä joku henkilö jonka vois pyytää kotiin katsomaan mitä kamaa pitäs laittaa poistoon. Itse en tähän ollenkaan pysty. Kun katselen näitä kamoja niin kaikki tuntuu vaan liittyvän harrastuksiin ja jos ne lopettaisin niin tuntuisi kuin elämäni päättyisi nyt tähän. Ei semmosta karhunpalvelusta voi itselle tehdä. Sit vaan istuisin täällä huonekalujen keskellä ilman mitään tekemistä. Mun mielestä tämä ei käy. Mitä tekisin?

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä joku henkilö jonka vois pyytää kotiin katsomaan mitä kamaa pitäs laittaa poistoon. Itse en tähän ollenkaan pysty. Kun katselen näitä kamoja niin kaikki tuntuu vaan liittyvän harrastuksiin ja jos ne lopettaisin niin tuntuisi kuin elämäni päättyisi nyt tähän. Ei semmosta karhunpalvelusta voi itselle tehdä. Sit vaan istuisin täällä huonekalujen keskellä ilman mitään tekemistä. Mun mielestä tämä ei käy. Mitä tekisin?

Kannataisko se aloitus lukea, niin ymmärtäisi ehkä mistä on kyse.

Tuohan on pelkästään hölmöä! Repiä tavarat ulos ja jättää lojumaan. Meillä on mies uskomattoman lyhytjänteinen. Voin kuvitella myös meille, että jos ei heti näy omia lenkkareita, raivopäissään viskoo kaikki kengät pois edestä etsiessään omiaan. Meillä oli pitkä keskustelu tästä, kun mentiin juhliin ja hän etsi vaatehuoneesta pukuaan ja kauluspaitaa. Ihan liian myöhään aloitti etsimisen ja heitteli lattioille muita vaatteita. Kun oli juhlat käyty, sanoin, että minä en tule raivaamaan sitä vaatehuonetta, en nyt enkä ikinä. En nyt muista, menikö päivä vai pari kun hän lopulta laittoi kaikki entisille paikoilleen. Hän tosin ymmärtää, että tekee väärin, mikä on keskustelulle hyvä lähtökohta. Silti kun se pinna palaa, ja jotain ei heti löydy, on kaikki laitettava sikin sokin, etsivä sitten kenkiä, juhlavaatteita tai ruuvimeisseliä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä joku henkilö jonka vois pyytää kotiin katsomaan mitä kamaa pitäs laittaa poistoon. Itse en tähän ollenkaan pysty. Kun katselen näitä kamoja niin kaikki tuntuu vaan liittyvän harrastuksiin ja jos ne lopettaisin niin tuntuisi kuin elämäni päättyisi nyt tähän. Ei semmosta karhunpalvelusta voi itselle tehdä. Sit vaan istuisin täällä huonekalujen keskellä ilman mitään tekemistä. Mun mielestä tämä ei käy. Mitä tekisin?

Mitä kamaa pitäis laittaa poistoon vai? Jos yrittäisit kokeilla laittaa vaikka kakki mitä käytät, niin pää selvenee, ymmärtää lukemansa ja tietää mihin kommentoi. Tämä kuulostaa loukkaavalta, mutta toivoisin jokaisen hakevan ja saavan apua ja tukea niihin ongelmiin, joita tulee eteen, minäkään estävät ymmärtämistä. Se vaan on niin, että ihminen, joka elää omassa luolassaan, ei ymmärrä, miltä teksti toisten silmiin näyttää. Siis kokemusta läheisestä ihmisestä on. Hän on aina ollut omasta mielestään täysin toimivaltainen ja kykenee ymmärtämään kaiken, mutta läheisen silmin hyvin hapuilevaa. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä joku henkilö jonka vois pyytää kotiin katsomaan mitä kamaa pitäs laittaa poistoon. Itse en tähän ollenkaan pysty. Kun katselen näitä kamoja niin kaikki tuntuu vaan liittyvän harrastuksiin ja jos ne lopettaisin niin tuntuisi kuin elämäni päättyisi nyt tähän. Ei semmosta karhunpalvelusta voi itselle tehdä. Sit vaan istuisin täällä huonekalujen keskellä ilman mitään tekemistä. Mun mielestä tämä ei käy. Mitä tekisin?

Voi rakas, tuon aloituksen tekijä ei ole henkilö, jonka voit pyytää auttamaan oman asuntosi raivaamiseen avuksi. Tämän ketjun idea ei ollut kaaoksen kesyttäminen omassa asunnossa. Jos haluat, voit googlata apua itsellesi lähiseudulta. On raivaussiivouksen tekijöitä ja ammattijärjestäviä, joista kannattaa aloittaa. Jos olet vähissä varoissasi, kehotan olemaan yhteisessä sosiaalitoimeen. Raivaussiivous voidaan tilata myös sosiaalityöntekijän kautta, mikäli haluat, mutta maksat sen silti itse.

Älä häpeä, jos sinä et sotke. Tuo on älytöntä ottaa toisen tekemiset omalle vastuulleen. Se antaa toiselle valtaa käyttäytyä mielivaltaisesti, kun toinen alkaa hävetä hänen tekemisiään. Jos jotain terapiassa  opin, niin ainakin sen, että älä kanna aiheetonta syyllisyyttä.

Noi on ihan normaalia käyttötavaraa mitä lähes jokainen säilöö. Pyydä kaveri kylään. Kerro että miehellä on vähän oma käsitys siitä mitä kodinhoito on.