Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut kummankin vanhempani kuolinvuoteen äärellä. Noinko minullekin käy?
23.05.2024 |
Äiti kuoli sydämen tulehdukseen ja vietti viimeiset päivänsä hengitysmaski naamalla yrittäen paniikissa mistään mitään ymmärtämättä repiä sitä pois kunnes joutui lepositeisiin.
Isä puuskutti silmät sokeina täysin ulkona yädyä ksailmasta kuin höyryveturi ja limaa piti kuivata keuhkoista 10min välein.
Kommentit (26)
Kuulemma happimaskissa on liian kovalla se puhallus, jonka vuoksi eivät saakaan happea tai tulee liikaa jotain. Ja yrittävät siksi ottaa sen pois, että keho saisi luonnollisesti happea. Ei kai ihme jos joku sekopäisenä puuskuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keuhkoissa tulehdus vai muu tila? Saiko siihen apua. Vai ei saanut kunnollista.
Pitäisi tutkia mitä heille annettiin. Lääkkeinä ja paljonko. Osa voi tehdä haittojakin. Ellei ole tosiaan parantava. Ettei luulla vain.
Voi sinullekin noin käydä, mutta toivottavasti ei. Sanotaan, että ihminen kasvaa nähdessään kuolevia ihmisiä. Näin kun oma isä hiipui hitaasti pois viimeiset kymmenen vuotta. En tiedä kasvoinko, mutta sellainen lapsen riemu kyllä on hävinnyt. Miten itse ajattelet?
Osanottoni. Äitini kuoli sillä välin kun olin sairaalassa rauhaskuumeessa, joka aiheutui aivohalvauksestaan sunnuntaiaamuna kun olin 6v. Isäparalla rasittava viikonloppu. Vaimo koomassa sairaalassa ja poika samassa paikassa, eri osastolla, järkytyksen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
*tästä maailmasta
Tekstinsä voi lukea ja korjata ennen kuin painaa "lähetä"-nappia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ehtinyt isän kuolinvuoteelle, vointi heikkeni muutamassa tunnissa niin, että täältä matkojen takaa emme sitten ehtineetkään. Onneksi äiti ja sisarukset oli paikalla, raskaita ne viime tunnit olivat ilmeisesti olleet. Toisaalta onneksi niitä ei ollut enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osanottoni. Äitini kuoli sillä välin kun olin sairaalassa rauhaskuumeessa, joka aiheutui aivohalvauksestaan sunnuntaiaamuna kun olin 6v. Isäparalla rasittava viikonloppu. Vaimo koomassa sairaalassa ja poika samassa paikassa, eri osastolla, järkytyksen vuoksi.
Saisko tän selkokielellä, vai oletko edelleen järkytyksen tilassa ja siksi ulosanti sekavaa.
Vierailija kirjoitti:
Keuhkoissa tulehdus vai muu tila? Saiko siihen apua. Vai ei saanut kunnollista.
Oli ymmärtääkseni keuhkosyöpä jota 89v muistisairaalla äijällä ei voitu/haluttu hoitaa. Siksi ei diagnosoitukaan. En siis tahdo arvostella t-huoltoa vaan pohtia kuolemista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*tästä maailmasta
Tekstinsä voi lukea ja korjata ennen kuin painaa "lähetä"-nappia.
Miten häiriintynyt täytyy ihmisen olla, että käy kettuilemaan ilkeästi ihmiselle, joka kertoo hämmentyneenä kummankin vanhempansa tuskaisesta kuolemasta? Senkin ikävä ihmishirviö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osanottoni. Äitini kuoli sillä välin kun olin sairaalassa rauhaskuumeessa, joka aiheutui aivohalvauksestaan sunnuntaiaamuna kun olin 6v. Isäparalla rasittava viikonloppu. Vaimo koomassa sairaalassa ja poika samassa paikassa, eri osastolla, järkytyksen vuoksi.
Saisko tän selkokielellä, vai oletko edelleen järkytyksen tilassa ja siksi ulosanti sekavaa.
Häiriintynyttä kiusata surusta kirjoittavia. Olet mätä. Teksti myös on täysin selkeää ja luettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma happimaskissa on liian kovalla se puhallus, jonka vuoksi eivät saakaan happea tai tulee liikaa jotain. Ja yrittävät siksi ottaa sen pois, että keho saisi luonnollisesti happea. Ei kai ihme jos joku sekopäisenä puuskuttaa.
Eli kun kädet on sidottu, ihminen tukehtuu. Kiva kohtalo, olla idioottien hoidettavana. Tuota juuri pelkään kun vanhenen.
Minä olen myös ollut saattamassa viimeiselle matkalle vanhempani. He lähtivät rauhallisesti morfiinilla kipulääkittyinä. Kolme vuotta oli välissä. Etukäteen ei kannata pahemmin miettiä lähtötapoja, niitä on niin monenlaisia ja kaikki eivät edes ehdi hoidon piiriin vaan löytyvät kotoa tai jostain kuolleina.
Uskovaisena olen luottavainen ja peloton kuolemisen tavan suhteen. Toivon pääseväni taivaaseen, joten mitään hätää ei ole. Usko antaa rohkeutta ja rauhan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*tästä maailmasta
Tekstinsä voi lukea ja korjata ennen kuin painaa "lähetä"-nappia.
Miten häiriintynyt täytyy ihmisen olla, että käy kettuilemaan ilkeästi ihmiselle, joka kertoo hämmentyneenä kummankin vanhempansa tuskaisesta kuolemasta? Senkin ikävä ihmishirviö.
No ei kai ne kuolemat tänään ole tapahtuneet?
Eipä nuo sukulaisten viime hetket ole olleet kaunista katseltavaa. Suurimman osan on vienyt syöpä, kyllä ne kuihtuneet kuoret jäävät mieleen. Pelkäänkin kuollakseni (heh), että sairastun syöpään tai tulee muistisairaus ja oikeasti viimeiset hetket menee jossain sairaalapedissä. Toivottavasti kupsahdan yksi kaunis päivä saappaat jalassa.
Vierailija kirjoitti:
Voi sinullekin noin käydä, mutta toivottavasti ei. Sanotaan, että ihminen kasvaa nähdessään kuolevia ihmisiä. Näin kun oma isä hiipui hitaasti pois viimeiset kymmenen vuotta. En tiedä kasvoinko, mutta sellainen lapsen riemu kyllä on hävinnyt. Miten itse ajattelet?
Kun näkee oman vanhempansa viimeiset hetket ei taatusti ole enää sama ihminen kuin ennen sitä. Kuolema vaikuttaa normaaliin ihmiseen kaikilla olemisen tasoilla.
En teidä onko kysymys kasvusta tai ainakaan myönteisestä kasvusta. Minusta tuli vanhempani äskettäisen poismenon johdosta toinen ihminen. Olen aina ollut huono sietämään kaikkea turhaa ja tarpeetonta, mutta nyt en siedä sitä enää lainkaan.
Kuoleman seuraamainen teki minusta eutanasian vankkumattoman kannattajan ja eutanasian vastustajista vihollisiani. Vihollisia joita todella vihaan koko sydämestäni ja sielusta ja toivon, että he itse joutuvat kokemaan mitä on kuolema ilman eutanasiaa.
Samastl ssytä katkoin kaikki välin uskontoihin, kirkkoon, pappeihin ja uskovaisiin. Heitä ei ole enää olemassa minulle.
Kuolema on paska asia eikä muuksi muutu.
Minä pelkään kuolemaa. Suututtaa ja kyllästyttää aina kun ihmiset puhuvat jostain "syvästä unesta" tms. Kuollut ei ole enää olemassa, ei ole mitään. Juuri tuo olemattomuus pelottaa minua.
*tästä maailmasta