Olen ollut kummankin vanhempani kuolinvuoteen äärellä. Noinko minullekin käy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sinullekin noin käydä, mutta toivottavasti ei. Sanotaan, että ihminen kasvaa nähdessään kuolevia ihmisiä. Näin kun oma isä hiipui hitaasti pois viimeiset kymmenen vuotta. En tiedä kasvoinko, mutta sellainen lapsen riemu kyllä on hävinnyt. Miten itse ajattelet?

Kun näkee oman vanhempansa viimeiset hetket ei taatusti ole enää sama ihminen kuin ennen sitä. Kuolema vaikuttaa normaaliin ihmiseen kaikilla olemisen tasoilla.

En teidä onko kysymys kasvusta tai ainakaan myönteisestä kasvusta. Minusta tuli vanhempani äskettäisen poismenon johdosta toinen ihminen. Olen aina ollut huono sietämään kaikkea turhaa ja tarpeetonta, mutta nyt en siedä sitä enää lainkaan.

Kuoleman seuraamainen teki minusta eutanasian vankkumattoman kannattajan ja eutanasian vastustajista vihollisiani. Vihollisia joita todella vihaan koko sydämestäni ja sielusta ja toivon, että he itse jou

Uskovaiset ovat viheliäistä sakkia, julmia ja sadistisia petoja.

Jos lääke on väärä ja voimakas, ehkä voi lamata hengitystä. Ellei tulehdus tms. Käsien sitominen ei ole ok, ehkä on syy miksi halutaan maski pois. 

Samastl ssytä katkoin kaikki välin uskontoihin, kirkkoon, pappeihin ja uskovaisiin. Heitä ei ole enää olemassa minulle.

Minä en ole hiukkaakaan uskonnollinen mutten vihaa uskovaisia. Kadehdin paljon tosi uskovaisia koska he ovat niin rauhallisia ja onnellisia. Itse en siihen pysty. Jostain leipäpapeista kuten tv:stä tutusta Kari Kanalasta v tut vihellän. 

En tiiä tuntuu kyllä ikäni metsiä kolunneena, että jos muisti alkaa mennä tai joku vakavan sairauden loppupää häämöttää niin ennemmin sammun rauhallisesti jonnekin korpeen pakkaseen. Pienenä poikana isä otti minut metsätöihin mukaan. Istuin nuotion ääressä. Siellä on minä kasvoin mieheksi. Se on minun kotini ja uskontoni. 

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkään kuolemaa. Suututtaa ja kyllästyttää aina kun ihmiset puhuvat jostain "syvästä unesta" tms. Kuollut ei ole enää olemassa, ei ole mitään. Juuri tuo olemattomuus pelottaa minua. 

Tuo vaihtoehto siitä, että kuoleman jälkeen ei olisi olemassa mitään on lohduttava. Sehän olisi kuin syvä uni ja en ole kuullut kenekään valittavan syvästä unesta.

Pelottavaa on milestäni ainoastaan kuolemaa edeltävä avuttomuus ja mahdolliset tuskat.

Up