Huutolaisjärjestelmän uusi tuleminen, perhehoitoa.
"Ruukinmatruunan silmiin sattui kirja Orjamarkkinat - huutolaislasten kohtaloita Suomessa, ja koska aihe koskettaa ruukinmatruunaa itseäänkin - kuten tiedämme, hänen isoäitinsä oli huutolainen - tämänkertainen masuuninlasku koskee tuota Suomen sosiaalihistorian vaiettua häpeäpilkkua.
Huutolaisuus tarkoitti kaikessa lyhykäisyydessään samaa kuin lapsiorjuus. Se oli sitä, että kunta huutokauppasi orvot, vanhempiensa hylkäämät lapset, vammaiset lapset tai ne, keiden vanhemmat eivät kyenneet heistä pitämään huolta, siihen talouteen joka suostui vähimmällä korvauksella pitämään heistä huolta vuoden ajan. Käytännössä lapset myytiin orjuuteen. Huutokauppa järjestettiin irvokkaasti joulun jälkeen 28.12. - siis Viattomien lasten päivänä - ja se oli täysin verrattavissa mihin tahansa orjamarkkinoihin. Huutolaisuus organisoitiin Suurten nälkävuosien jälkeen 1868, ja se kiellettiin 1922, mutta syrjäseuduilla tapaa jatkettiin aina sotavuosiin saakka.
Koska huutolaisuus ei ollut adoptiota, huutolainen oli orjan asemassa. Hänellä ei ollut mitään oikeusturvaa, eikä kukaan pitänyt hänen puoliaan. Huutolaislasten kauppatilaisuudet muodostuivat suuriksi markkinakokouksiksi, ja niistä jäi monen lapsen mieleen polttava häpeä pitkäksi aikaa. Sijoituspaikoissa lapset joutuivat kovaan työhön. Heitä rangaistiin usein pienestäkin virheestä ja pahimmillaan lapsia pidettiin kuin eläimiä - kilistääkö Vernon ja Petunia Dursley kenenkään kelloja? Onneksi jotkut saivat lempeääkin kohtelua.
Mutta pääsääntöisesti kohtelu oli todella kovaa. Heti kun lapio ja kuokka kädessä pysyivät, huutolaiset pantiin kovaan työhön. Eräs poika kertoi, miten hänet lähetettiin paimeneen syyskylmällä ilman kenkiä, ja se lämmitti aina välillä, kun sai p*ssata omille jaloilleen ja hän joutui varastamaan nälkäänsä. Toinen taas kytkettiin kahleella ruokapöytään, ja sillä välillä kun isäntäperhe söi, hän joutui syömään koirien kanssa lattialta.
Ruukinmatruunalla ei ole mitään illuusioita ihmisyydestä, ja sen verran mitä hän ihmisluonnetta tuntee, niin Lloyd deMausen kuvaukset lapsuuden historiasta ovat uskottavia - lapsuuden historia on kuin hirvittävä painajainen, josta olemme vasta nykypäivänä heräämässä. Ja tuo huutolaisten kohtelu vahvistaa, että deMause on oikeassa. Huutolaiset joutuivat hirvittävän kaltoinkohtelun, henkisen väkivallan, fyysisen väkivallan ja sosiaalisen väkivallan kohteeksi. Ja ruukinmatruuna pitää satavarmana, että suurin osa heistä joutui myös seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi isäntäperheissään.
Suurin osa huutolaisista on varmasti sortunut elämän myötä. Useimmat ovat varmasti kärsineet post-traumaattisesta stressioireyhtymästä, osa alkoholisoitunut jo varhain, osa päätynyt mielisairaiksi - ja osa itsemurhaan. Mutta jotkut heistä selviytyivät. Huutolaislapsista kasvoi uskomattomia selviytyjiä, jotka joutuivat taistelemaan tiensä onneen ja parempaan elämään.
...
Mutta julminta huutolaisuudessa on, että se on kerran jo tapahtunut ja se voi tapahtua jälleen uudelleen. Ruukinmatruuna on useaan otteeseen todennut, että äänestäkää oikeistoa, saatte orjayhteiskunnan, ja huutolaisuuden historia vindikoi tuon toteamuksen. Sillä mitä muutakaan oikeisto on kuin piittaamattomuutta kaikkein heikoimmista ja turvattomista ja sitä ideologiaa, jossa kaikella on hinta mutta millään ei ole arvoa? Me olemme koko ajan liukumassa kohti tuota tsaarinvallan yhteiskuntaa - työelämä on jatkuvasti huonontunut ja pikku ihminen on menettänyt paljon niitä oikeuksia ja vapauksia, jotka on vuosikymmenten aikana taisteltu - työsuhdeturvaa on jatkuvasti heikennetty, palkkataso ei ole noussut vuosikausiin, eläkeikää aiotaan nostaa ja Suomen kansallisomaisuutta myydään pilkkahintaan ulkomaille. Upton Sinclair kirjoittaa kirjassaan The Jungle todella murhaavasti tästä ja siitä, miten yhteiskunnasta muodostuu lopulta viidakko, jossa pätevät viidakon lait. Ja huonoimmin tässä viidakossa käy aina kaikkein heikoimmille eli lapsille.
Julma yhteiskunta luo julmia lapsia joista kasvaa julmia aikuisia."
lainaus takkirauta blogista