Oman haavoittuvaisuuden hyväksyminen
En tiedä kuulostaako normaalilta, mutta aikuisuuden kynnyksellä olen alkanut kokemaan outoja pelkotiloja. (Olen 33v.)
Pelkään esimerkiksi pyörtymistä julkisilla paikoilla, sairauskohtauksia.. Matkustamista, tiloja mistä ei pääse pois. Olen huomannut myös että treffailu ahdistaa, toisten ihmisten lähelle päästäminen. "Haavoittuvaisuuteni" ikään kuin aktivoituu silloin. Saatan pelätä tyhmiäkin asioita, esimerkiksi että alan itkemään tai punastun sosiaalisissa tilanteissa. Pelkään myös kuolemaa lähes päivittäin. Nuorena olin menevä seikkailijasielu, en todellakaan pelännyt tällaisia! Miten ihmeessä tällaista voi yhtäkkiä tulla?
Onko kellään ollut vastaavaa?
Kommentit (3)
Nuori ihminen on menevä ja "onnellinen", koska nuori ihminen on ignorantti. Nuori ihminen ei tunne itseään vielä, siks monesti ihmiset on ihan erilaisia nuorena kuin aikuisena, sitä mietitään, että miten mä olinkin tollanen. Sä olit sellanen, koska sä olit ignorantti. Sä et välittänyt mistään vielä mitään.
Aikuinen ihminen rajoittuu koska aikuinen ihminen alkaa elämään mielitietoisuudessa, eli sellasessa alhasessa tietosuuden tasossa, missä aikuinen alkaa tavallaan itse rajoittaa itseään ja maailmankuvaansa
Sehän se pointti nimenomaan on henkisessä heräämisessäkin, että tavallaan palataan takaisin siihen alkuperäiseen tilaan, missä on hyvä olla, mutta nyt tiedon ja sydämen kanssa.
Noi on traumoja, mitkä kyllä selviää, jos sä annat sille mahdollisuuden. Mut varaudu siihen, että se matka ei ole helppo, mut jos sä et tee sitä, sä et koskaan pääse vapaaksi
Se tapa tehdä se, on yksinkertaisesti vaan antautua sille kivulle. Sit se pääsee menemään ohi ja sieltä piilosta kasvaa sun todellinen minä.
Täähän ei tarkoita sitä, että susta tulee sellanen hymyilevä keijukainen uudestaan, vaan se tarkoittaa sitä, että sä opit elämään ymmärryksessä sen jälkeen, sä oot sisältä vapaa
<3
Kiitos ihanasta kommentista viimeiselle <3 Jotain henkisiä kysymyksiä koen vahvasti.
Kuulostaa traumoilta ja niiden aktivoitumiselta.