Tervetuloa vuoteen 2030: En omista mitään, minulla ei ole yksityisyyttä ja elämä ei ole koskaan ollut parempaa

Tervetuloa vuoteen 2030. Tervetuloa kaupunkiin vai pitäisikö sanoa kaupunkiimme. En omista mitään. En omista autoa. En omista taloa. En omista mitään laitteita tai vaatteita.

Se saattaa tuntua sinusta oudolta, mutta se käy täysin järkeen meille tässä kaupungissa. Kaikesta mitä ennen pidit tuotteena, on nyt tullut palvelu. Meillä on pääsy liikenteeseen, majoitukseen, ruokaan ja kaikkeen mitä tarvitsemme jokapäiväisessä elämässämme. Yksi kerrallaan kaikista näistä asioista tuli ilmaisia, joten lopulta meidän ei ollut järkeä omistaa paljoakaan.

Ensimmäisenä viestintä digitalisoitiin ja siitä tuli kaikille ilmaista. Sitten, kun puhdas energia vapautui, asiat alkoivat muuttua nopeasti. Liikkumisen hinnat laskivat rajusti. Meidän ei ollut enää mitään järkeä omistaa autoja, koska pystyimme kutsua kuljettajattoman ajoneuvon tai pidemmille matkoille lentävän auton muutamissa minuuteissa. Aloimme liikkua paljon organisoidummin ja koordinoidummin siitä lähtien kun julkinen liikenne tuli autoa helpommaksi, nopeammaksi ja kätevämmäksi. Nyt on vaikea uskoa, että hyväksyimme ruuhkat ja liikennetukokset, polttomoottorien aiheuttamasta ilmansaasteesta puhumattakaan. Mitä me oikein ajattelimme?

Silloin tällöin käytän pyörää kun menen tapaamaan ystäviäni. Nautin liikunnasta ja ajelusta. Siinä saa jotenkin sielun mukaan matkalle. Hassua, miten jotkut asiat eivät tunnu koskaan menettävän jännitystään: kävely, pyöräily, ruoanlaitto, piirtäminen ja kasvien kasvattaminen. Se käy täysin järkeen ja muistuttaa meitä siitä miten kulttuurimme syntyi läheisestä suhteesta luontoon.

Kaupungissamme emme maksa vuokraa, koska joku muu käyttää vapaata tilaamme aina kun emme sitä itse tarvitse. Olohuonettani käytetään liiketapaamisiin, kun en itse ole paikalla.

Välillä valitsen kokata itselleni. Se on helppoa. Tarvittavat keittiövälineet toimitetaan ovelleni muutamassa minuutissa. Siitä lähtien kun kuljetuksista tuli ilmaisia, lakkasimme kasaamasta näitä kaikkia asioita koteihimme. Miksi pitää pastakonetta ja vohvelirautaa ahdettuina kaappeihimme? Voimme vain tilata ne paikalle kun tarvitsemme niitä. Tämä helpotti myös kiertotalouden läpimurtoa. Kun tuotteet muutetaan palveluiksi niin ketään ei kiinnosta esineet, joilla on lyhyt käyttöikä. Kaikki on suunniteltu kestäviksi, korjattaviksi ja kierrätettäviksi. Materiaalit virtaavat nopeammin taloudessamme ja ne voidaan muuttaa uusiksi tuotteiksi melko helposti. 

Ympäristöongelmat näyttävät kaukaisilta, koska käytämme vain puhdasta energiaa ja puhtaita tuotantomenetelmiä. Ilma on puhdasta, vesi on puhdasta. Eikä kukaan uskaltaisi koskea suojeltuihin luonnonalueisiin, koska ne muodostavat niin tärkeän osan hyvinvointiamme. Kaupungeissa on runsaasti viheralueita sekä kasveja ja puita on kaikkialla. En vieläkään ymmärrä miksi aiemmin täytimme kaiken kaupungin vapaan tilan betonilla.

Shoppailu? En oikein edes muista mitä se on. Useimmille meistä se on muuttunut käytettävien asioiden valitsemiseksi. Joskus se on minusta hauskaa, ja joskus haluan vain, että algoritmi tekee sen puolestani. Se tietää tähän mennessä makuni paremmin kuin minä.

Kun tekoäly ja robotit ottivat niin suuren osan töistämme, niin meillä olikin yhtäkkiä aikaa syödä hyvin, nukkua hyvin ja viettää aikaa muiden ihmisten kanssa. Ajatuksella ruuhka-ajoista ei ole enää mitään merkitystä, koska tekemämme työ voidaan tehdä milloin tahansa. En oikein tiedä kutsuisinko sitä enää työnteoksi. Se on enemmänkin ajatteluaikaa, luomisaikaa ja kehitysaikaa.

Joksikin aikaa kaikki muuttui viihteeksi, eivätkä ihmiset halunneet vaivata itseään vaikeilla asioilla. Vasta hetki sitten keksimme miten kaikkia näitä uusia teknologioita voidaan käyttää parempiin tarkoituksiin kuin pelkän ajan tappamiseen.