Jorma Pulkkisen vaimo hoitokotiin. Noin apellekin kävi, että sairaalassa sanoivat, että nyt hoitokotiin eikä enää kotiin.
Kommentit (8)
Onnittelen kotiväkeä. Nykyään voi käyttää sanaa pääsi hoitokotiin.
Koti ei ole aina ihmisen paras paikka, jos muistaa väärin kodin sijainnin ja unohtaa pukea päälleen kun poistuu sieltä. Teillekin tulee vielä se aika, kun joku toinen vyöttää teidät ja vie minne ette halua. Sitaatti Raamatusta.
Mun isovanhemmat on hoitokodissa. Se on hyvä. Ukilla ei toimi pää, mutta kroppa toimi sen verran, että piti olla huolissaan, että minne se aina lähti ja meni. Mummolla taas pää toimii, mutta se ei pysty kunnolla liikkumaan. Sai olla huolissaan, että miten se kaatuilee ja pääseekö vessaan jne. Nyt ne on hoitokodissa ja ei ukki karkaile ja mummoa on joku taluttamassa vessaan jne.
Mun isäni on ollut nyt vähän toista vuotta. Täysin sänkyynhoidettava, pystyy liikuttamaan vasenta kättään kyynärpäästä alaspäin. Ymmärrys ensimmäkseen tallella, ikävä kyllä. Osittain kartalla, ajantaju mennyt, välillä unet sekoittuvat todellisuuteen. Toivon, että hän pääsisi jo pian pois, ei se mitään elämää ole.
Vierailija kirjoitti:
Koti ei ole aina ihmisen paras paikka, jos muistaa väärin kodin sijainnin ja unohtaa pukea päälleen kun poistuu sieltä. Teillekin tulee vielä se aika, kun joku toinen vyöttää teidät ja vie minne ette halua. Sitaatti Raamatusta.
Minä käytin sitaattia ennen noin.
Oikeasti siinä kerrottiin, että hänet viedään väkisin teloitettavaksi ja niin siinä kävikin.
Ei hoitokotiin enää jouduta, sinne päästään. Eli siellä on oikeasti vain ne tapaukset ketkä ovat vaaraksi itselleen kotioloissa (dementia jne).
Hyvä että pääsee hoitokotiin. Moni vanhus tahtoisi vaan ei pääse, vaikka yksin asuisi ja pelottaisi kaatuilu.
Näin se äitikin lopulta joutui hoitokotiin. Pyristeli aina kotiinsa mistä tahansa sairaalasta ja uhkasi haastaa lääkärin oikeuteen ellei pääse. Se oli sitä alkavaa dementiaa. Kotihoito toki kävi.
Jossain vaiheessa sitten kävi niin että lääkäri kirjoitti tahdonvastaisen hoidon paperit ja me omaiset häntä tuimme, koska ei voinut olla turvallisin mielin.
Nyt hoitokodissa ja vaikka suunnittelee välillä korii paluuta niin ei raukka oikein muista mihin kotiin. 30-luvun lapsuudenkotiin usein, joskus taas 70-luvun kaupunkikotiin. Ainoata omaansa se ei muista ja hyvä niin sillä ollaanhan se jo tyhjennetty.
Toisaalta usein myös viihtyy hoitokokodissa.
Olen tavattoman tyytyväinen tuohon hoitokotiin, kuten myös Suursuon sairaalaan. Ystävällinen ja kiireetön, aina huolehtivainen henkilökunta ja aina siistiä ja ruokakin kunnollista. Hatunnosto vanhustenhoitajille.