Nautin olostani kotona!

joillekin kotiäitiys sopii hyvinkin pitkään, toiset taas kärsivät siitä

kotona päälle 1vuotiaan kanssa. :) Kotiäitiys on minulle ainakin sopivin elämäntapa!

sit kun olet uudestaan raskaana ja odotat toista, kolmatta, neljättä... lastasi, niin etpä voikaan enää lukea kirjoka tai "nauttia olostasi" :)

Olen kotona kohta kaksi vuotiaan poikani kanssa, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Nauti olostasi hyvällä omallatunnolla!

toki innolla ja malttamattomana vauvan syntymää, en tarkoittanut, että nautin olostani yksin.



Olen tietoinen, että saatuani useamman lapsen aika itselle myös vähenee, mutta olen aina halunnut ison perheen :) En tiedä tarkkaan, mitä se tuo tullessaan (saati tämä ensimmäinen lapsi), mutta uskon ja tiedän olevani onnellinen ja tämän sopivan minulle :)

oli siis 7 :)

Mutta valitettavasti haluan myös hyvän elintason ja on pakko olla töissä sen vuoksi :)



Jos saisin lottovoiton tai vaikka vaan asuntolainamme verran rahaa, jäisin heti kotiin. Täysin itsekkäistä syistä. Mulla ei ole minkäänlaista ura-ambitiota.



Mun näkökulmasta on hassua kun täällä todella usein näissä kotiäiti vs. työäiti tappelussa vedetään esiin se kortti että kotona on todella raskasta olla (=työtä), mutta koska haluaa lapsille vain parasta on tässä tyyliin uhrauduttu ja oltu kotona kymmenen vuotta kituuttamassa.



Minusta kotona on ihanaa! äitiyslomat ja hoitovapaat ovat olleet elämäni parasta aikaa, niin leppoisaa ja rauhallisen kiireetöntä elämää. Aina oli siistiä eikä mihinkään tarvinnut juosta henki kurkussa. 3 lasta jotka ovat nyt jo koulussa, silti haikailen kotiin!

olen kahdn lapsen kanssa, vanhempi on 4 vuotias.En malta odottaa, että pääsen töihin/opiskelemaan. Aikansa tätäkin jaksoi, enää en kestä olla vuotta lisää kotona...

onkin se ainoa asia, joka huolettaa ja siksi olen päättänyt opiskella loppuun heti esikoisen jälkeen. Tai näin on tällä hetkellä suunnitelmissa ;)



Mutta olen sitä mieltä, että lapsuus on niin tärkeää, että todella haluan olla kotona ja nähdä lapseni varttuvan! Toki kotiäitiys on myös raskasta, mutta uskon sen antavan enemmän kuin ottaa!



t.ap

Töissäkin on omat puolensa kyllä! Mutta ei se voita lasteni kanssa oloa :)

Olen nyt raskaana 32 viikolla ja olen ollut sairaslomalla pian kaksi viikkoa. Voin rehellisesti sanoa, että tämä on parasta aikaa tähän astisessa elämässäni. Saan rauhassa nauttia olostani ja puuhata rauhassa kaikkea, mihin ei ole aikaisemmin ollut aikaa! Kerrankin voin lukea kirjoja potematta huonoa omaatuntoa siitä, että kädessä ei olekaan se tenttikirja ja miettimättä töihinlähtöä :)

Todennäköisesti et koskaan elämässäsi saa enää tilaisuutta ajatella noin itsekkäästi, lukea romskuja, lepäillä jne. Ja kaikki sillä hyvällä syyllä, et olet raskaana ;). Nauti joka päivästä ja hetkestä, tuo aika ei koskaan palaa tuollaisena (eri asia toisen lapsen kohdalla jne).

Kolmen lapsen kokemuksella sanon, et nautin itse myös hurjasti tuossa vaiheessa. Lueskelen, lepäilin, lenkkeilin ja keräsin voimia tulevaisuuteen.

Silti kolmannen lapsen raskausaikanakin pystyi nauttimaan tuosta -ei tietty samalla tavalla, mut silti nautintoa se oli. Puhumattakaan niistä ihanista lapsista :).

Odotan innolla kotiäitiyttä, uskon olevani siinä elementissäni! Onko muita, joille tämä on se oikea elämäntapa?

puhut! Kotona on ihanaa ja sopii ainakin minulle! Kuten moni muukaan, minäkään en vaihtaisi päivääkään pois!

sit kun olet uudestaan raskaana ja odotat toista, kolmatta, neljättä... lastasi, niin etpä voikaan enää lukea kirjoka tai "nauttia olostasi" :)

Kyllä minä luon hoitovapaalla paljonkin kirjoja. Eivät ne lapset roiku nilkassa koko ajan.

sit kun olet uudestaan raskaana ja odotat toista, kolmatta, neljättä... lastasi, niin etpä voikaan enää lukea kirjoka tai "nauttia olostasi" :)

Kyllä minä luon hoitovapaalla paljonkin kirjoja. Eivät ne lapset roiku nilkassa koko ajan.

Mutta minua kotiäitiydessä eniten ahdistaa juuri se, että ei ole mahdollisuutta puuhailla rauhassa mitään. Meillä joko vauva tai kolmevuotias roikkuvat nilkassa suunnilleen koko ajan, keskeytyksiä tulee mihin tahansa tekemiseen muutaman minuutin välein.

Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö ap tulisi nauttimaan kotiäitiydestään :) Ja kyllä minäkin paljon kirjoja luen, mutta odotan todella sitä aikaa, jolloin pääsee kirjan pariin _ihan rauhassa_.

Se täytyy kyllä sanoa, että ekaa lasta odottaessa juuri tuo äitiysloman alku oli aivan fantastista aikaa. Nautin joka hetkestä!

Todennäköisesti olet viikolla 41+ jo eri mieltä siitäkin.



t: neljän äiti, kotona vauva 5 kk

Jos lusmuilemalla elää elämänsä parasta aikaa niin onnea vaan

Todennäköisesti olet viikolla 41+ jo eri mieltä siitäkin.

t: neljän äiti, kotona vauva 5 kk

miten niin lusmuilemalla?

t.ap

sairaslomalla kotona oleminen lusmuilua? No, onneksi osaan sitten nauttia ajastani neljän seinän sisällä enkä masennu tai ole onneton :



t. ap

voin sanoa, että edelleen kotona on mukavaa. Minulla pienin on 6kk.



Aikaa on itselle vähän, mutta sitä on osattava järjestää. Kaikille tämä ei varmasti sovi, jotkut kokee jäävänsä paitsi elämästä. Välillä itsekin näin ajattelen, mutta suurimmaksi osaksi nautin kotona olemisesta lasteni kanssa. Ehtiihän sitä töihin myöhemminkin!

Elämä on ihanaa 2-vuotiaan kanssa. Parhaillaan tyttö leikkii vedellä ja saippualla vessan lavuaarissa, ruoka kiehuu hellalla ja minä tarkastan nopeasti sähköpostin ennen syömistä ja uloslähtöä. Koti on tiptop ja kaunis, ikkunasta aukeaa puistomaisemat.



Hymyilen aamusta iltaan. On tämä vain niin ihanaa :)



Toistaiseksi olen kotona "pysyvästi." En koe itseäni lusmuksi. Päinvastoin. Mieluummin olen perheeni, kuin yhteiskunnan palveluksessa. Mieheni maksaa veroja vuosittain 30 000 euroa. Eiköhän siinä ole tarpeeksi panosta yhteiskunnalle koko perheemme puolesta.

sit kun olet uudestaan raskaana ja odotat toista, kolmatta, neljättä... lastasi, niin etpä voikaan enää lukea kirjoka tai "nauttia olostasi" :)

Mustakin oli ihanaa esikoista odottaessa jäädä äitiyslomalle. Ihan sama ihana tunne se oli tokassa raskaudessa, kaikessa rauhassa saatiin esikoisen kanssa puuhailla päivät kaikkea mukavaa vauvan syntymää odotellessa. Vaikka työssäolossa on puolensa, on päiväkotiruljanssi mielestäni stressaavaa.

Nyt olen kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa ja suren jo nyt sitä, kun tämä parin vuoden päästä loppuu. Näin siitä huolimatta, että olen mukavassa ja hyväpalkkaisessa työssä, jonka saaminen on edellyttänyt pitkää yliopistokoulutusta. Ja on mulla kahdenkin lapsen kanssa edelleen omaa aikaa lukea kirjoja, olla av:lla jne.