Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto ahdistaa
18.05.2024 |
Tilanne on sietämätön. Olen naimisissa ja meillä 2lasta. Olemme siis 35vuotiaita ja olleet yhdessä 14vuotta. Arki sujuu eikä meillä ole mitään isoja ongelmia paitsi... olen ihastunut korviani myöden miespuoleiseen ystävääni ja hän myös minulle kertonut kiinnostuksestaan. Oma mieheni on hyvä ja luotettava mutta tunteet häntä kohtaan hiipuneet lähes olemattomiin, olen vuosia yrittänyt vain sinnitellä ja pysyä suhteessa koska meillä ei ole välivaltaa, pettämistä yms. Onko muilla ollut vastaavaa ja miten tilanne ratkennut??
Kommentit (25)
Tämä on pitkässä parisuhteessa ihan normaalia.
Älä tee mitään ihastuksen kanssa, ota etäisyyttä.
Lue muutama parisuhdetta käsittelevä kirja tai katso YouTubesta juttuja asiaan liittyen. Näiden ohjeilla voit rakastua uudelleen puolisosi etkä enää haikaile muualle.
Usein ne jotka sotkevat hyvän parisuhteen näiden tunteiden tullessa kuvaan, katuvat loppuikänsä hyvän parisuhteen tuhoamista. Tämän lisäksi teillä on vielä lapsia, joten kärsimyksen määrä on suuri eron tullessa.
Olen kokenut saman ja avioliittoon palautui parisuhdekurssin jälkeen kipinä. Mies ei tiennyt että kävin sen nettikurssin yksin. Enkä kertonut että olin jonkin aikaa kyllästynyt liittoon. Eihän se ollut miehen syy, vaan mun omia pää sisäisiä juttuja.
Ja yleensä jos on ihan hyvä liitto, niin siitä lähtemällä asiat vaan huononee. On sen verran epävakaata materiaalia tarjolla.
Monilla herää näitä ajatuksia etenkin keväällä. Tee töitä liittosi ja perheesi eteen. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä nyt joku riemastuu mutta itse olen juuri eronnut toisesta pitkästä liitostani. Ensimmäisestä aikuistuvat lapset jotka olivat alle kouluikäisiä kun erosin heidän isästään. Tämä paljon puhuttu klisee ihmisen jatkuvasta kasvusta ja muuttumisesta pitää kohdallani paikkansa siten että tietty ihminen kuuluu siihen vain tietyn aikaa. Kun muutos etenee, tulee hetki kun pitää "päivittää" myös parisuhdetta. Nyt olen siinä vaiheessa etten edes kaipaa vakituista suhdetta vaan otan aikaa itselle. Joillekin sopii 70 vuotta saman ihmisen kanssa, itse en ole niitä mutta minusta on oikein tehdä mikä itsestä parhaalta tuntuu. Asiallisesti, tietysti.
Näitä ihastuksia tulee ja menee pitkän parisuhteen aikana, ei niiden pohjalta kannata tehdä mitään. Mies haluaa muutaman kerran sänkyyn ja se oli sitten siinä. Kannattaako rikkoa hyvä elämä tän vuoksi, no ei. Ja siksi toisekseen ei se kenelläkään ole ilotulitusta enää kymmenen vuoden jälkeen jollei se eteen näe vaivaa. Milloin olette tehneet jotain ihan kahdestaan?
Tosi hyvä kommentti! Parisuhteen eteen kannattaa nähdä vaivaa.
Olet päässyt rikkaisiin naimisiin ja hyötynyt hänestä. Kannattaisi pysy liitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein naiset lähtee etsimään itseään, ja luulee että mies on se ongelma vaikka pitäisi tutkiskella omaa sisintä ja löytää ne vastaukset sieltä. Ei ne koskaan löydy ulkopuolelta, etenkään toisesta ihmisestä.
Hae avioeroa avioerohakemus-lomakkeella. Samalla lomakkeella voit hakea myös rekisteröidyn parisuhteen purkamista.
Voit hakea avioeroa lomakkeella yksin tai yhdessä puolisosi kanssa. Avioeroa haetaan kuuden kuukauden harkinta-ajan perusteella kahdessa vaiheessa:
Kun toimitatte avioerohakemuksen käräjäoikeuteen ensimmäisen kerran, harkinta-aika alkaa.
Kun harkinta-aika on kulunut, voitte hakea avioeron tuomitsemista toimittamalla uuden lomakkeen käräjäoikeuteen. Hakekaa avioeron tuomitsemista ennen kuin on kulunut vuosi harkinta-ajan alkamisesta. Muutoin avioero raukeaa.
Jos olette asuneet erillänne keskeytyksettä vähintään kaksi vuotta, voitte hakea avioeroa heti ilman harkinta-aikaa.
Avioeron hakeminen maksaa ensimmäisessä vaiheessa on 210 euroa ja toisessa vaiheessa 100 euroa.
Tarkista ennen lomakkeen toimittamista, että
hakemuksessa on molempien osapuolten henkilö- ja yhteystiedot
olet valinnut hakemuksen oikean vaiheen.
https://www.suomi.fi/palvelut/lomake/avioerohakemus-karaja-ja-hovioikeu…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis ihminen on biologinen otus siinä missä muutkin ja sykli menee niin että ihastutaan rakastetaan sitten tulee lapsia jos tulee ja lopulta sykli alkaa uudestaan eri ihmisten kesken. Se on pelkkää biologiaa.
Näin totean ja viime vuonna erosin pitkästä avioliitosta, ihmetellen että miten hiivatissa me kaksi edes päädyttiin yhteen kun ollaan täysin erilaisia ihmisiä? Mutta niin se vaan menee.
Ei se nyt ole niin vakavaa tää elämä. Aurinko paistaa juuri nyt
Tee uusi ketju "lähditkö ihastuksen matkaan, kadutko tai mitä olisit tehnyt toisin" niin saat kyllä vertaistukea ja aavistusta siitä miten tässä käy jos petät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nälkä lähtee syömällä, akka juomalla. Milläs ukko lähtee?
Sun pitää vaan toi itse miettiä. Ehkä vähiten kannattaa miettiä sitä ihastusta, ja enemmän sitä, mikä sun oman parisuhteen tilanne on. Haluatko jatkaa? Haluatko sen paranevan? Haluatko yrittää? Jos haluat, sun on pakko dumpata se ihastus ja tehdä kaikkesi että yritätte vielä kunnolla puolisosi kanssa. Sun olisi parasta puhua puolisosi kanssa, että on alkanut tuntua huonommalta, mutta haluaisit, että te yhdessä tekisitte kaikkenne asioiden parantamiseksi. Ja kysy häneltäkin, miltä hänestä tuntuu. Jollei tällainen kommunikointi nappaa yhtään, etkä halua luopua siitä ihastuksesta, niin silloin ei liene toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan koet sinnitelleesi? Mitä tunnetta olet suurimman osan ajasta suhteesta tuntenut puolisoa kohtaan? Ihminen voi erehdyksissään alkaa liittoon väärän kanssa. Yleensä vanhempana sen vasta osaa erottaa ja sitten kun lopettaa muiden liiallisen kuuntelun. Ei suhteessa puolison pelkältä ystävältäkään kuulu tuntua kuten jotkut yrittää vakuutta sanomalla et se on normaalia ja ei kannata erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen menemistä parisuhdeterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Näitä ihastuksia tulee ja menee pitkän parisuhteen aikana, ei niiden pohjalta kannata tehdä mitään. Mies haluaa muutaman kerran sänkyyn ja se oli sitten siinä. Kannattaako rikkoa hyvä elämä tän vuoksi, no ei. Ja siksi toisekseen ei se kenelläkään ole ilotulitusta enää kymmenen vuoden jälkeen jollei se eteen näe vaivaa. Milloin olette tehneet jotain ihan kahdestaan?
Näin mäkin ennen luulin. Eipä ole tämä nk. ihastus mennyt kymmenessä vuodessa ohi.
Vierailija kirjoitti:
Usein naiset lähtee etsimään itseään, ja luulee että mies on se ongelma vaikka pitäisi tutkiskella omaa sisintä ja löytää ne vastaukset sieltä. Ei ne koskaan löydy ulkopuolelta, etenkään toisesta ihmisestä.
Sehän on usein viisautta, jos uskaltautuu etsimään itseään ja kysyä, että kuka minä olen ja minne olen matkalla ja edelleen ohjaanko minä lainkaan itse elämääni vai annanko muiden ohjata ja päättää siitä.
EI itsensä etsimisen tietenkään aina tarvitse johtaa eroon.
Mutta josbitsensä etsiminen johtaa eroon, niin jokin totuuden siemen saattaa piillä vanhassa sanonnassa: Erotessaan nainen löytää ja kohtaa itsensä kun taas erotessaan mies uskoo löytäneensä itselkeen uuden naisen.
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä ihastuksia tulee ja menee pitkän parisuhteen aikana, ei niiden pohjalta kannata tehdä mitään. Mies haluaa muutaman kerran sänkyyn ja se oli sitten siinä. Kannattaako rikkoa hyvä elämä tän vuoksi, no ei. Ja siksi toisekseen ei se kenelläkään ole ilotulitusta enää kymmenen vuoden jälkeen jollei se eteen näe vaivaa. Milloin olette tehneet jotain ihan kahdestaan?
Näin mäkin ennen luulin. Eipä ole tämä nk. ihastus mennyt kymmenessä vuodessa ohi.
Ihan eri on olla ihastunut kaukaa kuin elää arkea. Sitä kuvittelee paljon.
Ja se luvaton kiehtoo ja pitää jännitystä yllä.
Ihan ymmärrettävää se on, että hakee muutosta, MUTTA.
Itse panostaisin siihen omaan hyvää ukkoon.
Tai annat sen ihastuksen mennä ohi.
Tuo on sellaista laiskaa -ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Pakenet. Voisit myös puhu miehesi kanssa.
Mutta oma on valintasi.
En tiedä millainen sielunmaisemasi on.
Itse en luottaisi ihmiseen, joka alkaa jahdata minua, vaikka tietää minun olevan parisuhteessa.
Minusta tuntuu, että sinä ihan itse ahdistelet itseäsi. Mikähän siellä mättää? Tuskin se on sinun miehesi tai sinun avioliittosi. Se on jokin ihan muu. Suosittelisin sinulle terapiaa -menet vähän tutustumaanitseesi ja omaan sielunmaisemaasi.
Ehkä se ero olisi paikallaan. Olet nuorena ja kokemattomana päätynyt mukavuussyistä yhteen, vaikka ette varmaankaan ole varsinaisesti sopivia sillä saralla. Aika harva ihminen lopulta on sopiva rakkauteen. Useimmilla noruusvuosien suhteet pitäisi jättää ns harjoitussuhteiksi ja vakiintua lapsiperhe-elämään vasta kun kolahtaa niin että tärähtää eikä jää epäilyksen sijaa siitä mitä tuntee.