Tajuavatko suht normaalilla psyykellä varustetut kuinka paljon se antaa etua elämässä?

Määrittele suht normaali psyyke.

Eipä ne monesti tajua. Monesti jankkaavat että miksi teet niin ja näin etkä noin ja noin vaikka selittäisi mitkä kaikki asiat vaikuttaa. Silti heistä muiden pitäisi tehdä sitä ja tätä kun se on niin helppoa ja kun muutkin tekee.

aika yleisestihän nuo paremmin pärjäävät ajattelevat että masennus on teeskentelyä ja kaikki mielisairaudet voi parantaa huutamalla mielisairaalan ovelta että nyt niskasta kiinni.

noin pikkasen kärjistetysti.

Ei asioita tajua jos ei ole itse kokenut. Pidin masennusta ja ahdistusta hömpötyksenä ja laiskuutena ennen kuin ne tulivat itselleni.

Olen kokenut molempia ja totta se on. Masentuneena elämä on helvettiä. Vuosia sitä kokenut mutta nyt on normaali olo ja hymyilyttää taas kun ei nyt ahdista mikään ja osaan nauttia taas olosta kaikessa rauhassa ja ihmissuhteet alkavat sujua taas kun pää on kunnossa.

Kapea mukavuusalue. 

Juu ei. "Normaalia psyykettä" pitää osin hengissä juuri se, ettei kykene näkemään kaikkea.

Suvussani on paljon mielenterveyden häikkää toisen vanhemman puolelta. Meille hoettiin lapsuudessa aivan liikaa sitä, että onneksi te olette kaikki tulleet isäänne, ettei periydy nuo äidin puolen hulluudet. No joo, pikkasen ennenaikaista oli huudella. Nimittäin itse "ostin" tämän vähän liian pitkälle ja porskutin menemään. Kunnes siinä noin 40v. tajusin, että yhtä hullu olen kuin ne muutkin. Ja sitten tuli iso romahdus.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut molempia ja totta se on. Masentuneena elämä on helvettiä. Vuosia sitä kokenut mutta nyt on normaali olo ja hymyilyttää taas kun ei nyt ahdista mikään ja osaan nauttia taas olosta kaikessa rauhassa ja ihmissuhteet alkavat sujua taas kun pää on kunnossa.

Miten pääsit tästä masennuksesta eroon ja mikä sen aiheutti? Kärsin nimittäin itse nyt masennuksesta ja otan kernaasti kaikki vinkit vastaan. Mulla on lääkitys, mutta lopetin sen ennenkuin olin kunnolla ehtinyt aloittaakkaan. Ajattelin, että josko kuitenkin pärjäisin ilman, kunhan vaan saan tarpeeksi positiivista ajateltavaa. 

Sama juttu neurotyypillisissä. He eivät ymmärrä, kuinka paljon etua antaa se, ettei ole autisti.

Ei normaali psyykekään toimi aina järkevällä tavalla. Jos ei tiedosta omia ajatusvinoumiaan, voi jäädä edut lyhyiksi.

Vierailija kirjoitti:

aika yleisestihän nuo paremmin pärjäävät ajattelevat että masennus on teeskentelyä ja kaikki mielisairaudet voi parantaa huutamalla mielisairaalan ovelta että nyt niskasta kiinni.

noin pikkasen kärjistetysti.

Kyllä meillä resilienssiä omaavilla on usein normaalit vastoinkäymiset ja empatiaa. Olisi aika outoa, ettei ymmärtäisi läheisiä, joilla vaikeaa. Tässä kohtaa se oma vahvuus tulee esiin, kun yleensä pystyy tukemaan heikompaa läheistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut molempia ja totta se on. Masentuneena elämä on helvettiä. Vuosia sitä kokenut mutta nyt on normaali olo ja hymyilyttää taas kun ei nyt ahdista mikään ja osaan nauttia taas olosta kaikessa rauhassa ja ihmissuhteet alkavat sujua taas kun pää on kunnossa.

Miten pääsit tästä masennuksesta eroon ja mikä sen aiheutti? Kärsin nimittäin itse nyt masennuksesta ja otan kernaasti kaikki vinkit vastaan. Mulla on lääkitys, mutta lopetin sen ennenkuin olin kunnolla ehtinyt aloittaakkaan. Ajattelin, että josko kuitenkin pärjäisin ilman, kunhan vaan saan tarpeeksi positiivista ajateltavaa. 

En tiedä. Yritin aina parantua masennuksesta ja silti sitä jatkui vuosia. Mutta huomasin että olo hiljalleen kuukausien aikana parani. Minulle tuli ero masennuksen vuoksi ja päätin että täytyy muuttaa elämää.

En masentuneena jaksanut laittaa kaikkea kuntoon kerralla niin päätin ottaa aina yhden tavoitteen kerrallaan. Esim. opetella pitämään koti siistinä. Aina kun sain uuden tavan opeteltua otin seuraavan tavoitteen, Ehkä se auttoi. Aloin myös uskomaan taas vähitellen hyvyyteen muissa ja itsessäni. Olin aika synkissä vesissä masentuneena ja välillä pelotti sekin miten kylmä ja tunteeton olin, kun terveenä olin ihan erilainen. Suuri helpotus huomata että osaan taas olla hyvä ihminen kun pää on kunnossa.

Minulla adhd on kyllä tuonut huimaa etua opiskeluaikana ja työelämässä. Koskaan en tehnyt kotitehtäviä, riitti että tunnilla yritin hieman kuunnella. Pitkässä matematiikassa ja fysiikassa parhaiten pärjäsin aiheissa, joissa pystyi päättelemään. Muistan hyvin 20 vuotta sitten tapahtuneita yksityiskohtia tai nykyään työhön liittyviä detaljeja.

Minusta on ihmeellistä se, kun jotkut ihmiset eivät muista jotain tärkeää yksityiskohtaa vaikka kuukauden takaa, kun itselläni detaljit nousevat mieleen yli 20 vuoden takaa ihan kuin se olisi tapahtunut viime viikolla.

Eivät tajua.

Ihan niin kuin fyysisesti terveet harvoin ymmärtävät, miten paljon se terveys kaikkeen vaikuttaa. Hyvin nukkuvat hahmottaa todella heikosti, mitä kaikkea univaikeudet tuhoaa. Hyvästä perhetaustasta tulevat eivät todellakaan näe sitä kaikkea, mitä ovat syntymälahjanaan saaneet, kovasti puhuvat itse tehneensä elämänsä. Ja niin edelleen, listaa voisi jatkaa aika pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut molempia ja totta se on. Masentuneena elämä on helvettiä. Vuosia sitä kokenut mutta nyt on normaali olo ja hymyilyttää taas kun ei nyt ahdista mikään ja osaan nauttia taas olosta kaikessa rauhassa ja ihmissuhteet alkavat sujua taas kun pää on kunnossa.

Miten pääsit tästä masennuksesta eroon ja mikä sen aiheutti? Kärsin nimittäin itse nyt masennuksesta ja otan kernaasti kaikki vinkit vastaan. Mulla on lääkitys, mutta lopetin sen ennenkuin olin kunnolla ehtinyt aloittaakkaan. Ajattelin, että josko kuitenkin pärjäisin ilman, kunhan vaan saan tarpeeksi positiivista ajateltavaa. 

En ap, mutta mminulla on auttanut se etten enää anna masennusajatusten otaa valtaa vaan keskitya asettamaan tavoitteita ja nimen omaan tvaoitteita, jotka ovat minulle tärkeitä sen sijaan, että suotuisin ulkoapäin asetettuihin tavoitteisiin. Esimerkikis usein kodin siitimiseen yms. keskittymisen sijaan totean, että nyt minulle on tärkeämpää vaikkapa käydä kuntosalilla tai mennä lenkille. Se mitä kotini siisteydestä ajatellaan on minull eyhdentekevää ja siivoan silloin, kun motivoidun siivoamaan. Samoin ahdistukseen on auttanut se, että toetean tuntevani ahdistusta, mistä se johtuu ja sen jälkeen viis veisaan ahdistuksen tunteesta.

Vierailija kirjoitti:

Määrittele suht normaali psyyke.

Pystyy tekemään töitä. Ei niin vakavaa masennusta, psykoosia jne että joutuisi jatkuvasti pitkille sairaslomille. Pystyy ihmissuhteisiin. 

Pääasiassa ihmiset eivät ymmärrä asioita, joita eivät ole edes jonkin analogian etäisyyden päästä itse kokeneet.

Vierailija kirjoitti:

Minulla adhd on kyllä tuonut huimaa etua opiskeluaikana ja työelämässä. Koskaan en tehnyt kotitehtäviä, riitti että tunnilla yritin hieman kuunnella. Pitkässä matematiikassa ja fysiikassa parhaiten pärjäsin aiheissa, joissa pystyi päättelemään. Muistan hyvin 20 vuotta sitten tapahtuneita yksityiskohtia tai nykyään työhön liittyviä detaljeja.

Minusta on ihmeellistä se, kun jotkut ihmiset eivät muista jotain tärkeää yksityiskohtaa vaikka kuukauden takaa, kun itselläni detaljit nousevat mieleen yli 20 vuoden takaa ihan kuin se olisi tapahtunut viime viikolla.

Mut jos olisit kroonisesti masentunut tai psykoottinen, eli psyykesi ei olisi normaali, niin ei se adhd paljoa auttaisi. Olet tod näk myös keskivertoa älykkäämpi ja hyvämuistisempi, sillä ei adhd tarkoita hyviä päättelytaitoja tai hyvää muistia, ne olisi sulla ilmankin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla adhd on kyllä tuonut huimaa etua opiskeluaikana ja työelämässä. Koskaan en tehnyt kotitehtäviä, riitti että tunnilla yritin hieman kuunnella. Pitkässä matematiikassa ja fysiikassa parhaiten pärjäsin aiheissa, joissa pystyi päättelemään. Muistan hyvin 20 vuotta sitten tapahtuneita yksityiskohtia tai nykyään työhön liittyviä detaljeja.

Minusta on ihmeellistä se, kun jotkut ihmiset eivät muista jotain tärkeää yksityiskohtaa vaikka kuukauden takaa, kun itselläni detaljit nousevat mieleen yli 20 vuoden takaa ihan kuin se olisi tapahtunut viime viikolla.

Mut jos olisit kroonisesti masentunut tai psykoottinen, eli psyykesi ei olisi normaali, niin ei se adhd paljoa auttaisi. Olet tod näk myös keskivertoa älykkäämpi ja hyvämuistisempi, sillä ei adhd tarkoita hyviä päättelytaitoja tai hyvää muistia, ne olisi sulla ilmankin. 

Jep. Täällä toinen adhd jonka päässä mikään tieto ei pysy paria minuuttia kauempaa. Eikä muistelemallakaan välttämättä palaudu. Ei johdu adhdsta tuo sun menestys.