Mitä sosiaalisia taitoja tai käytökseen liittyvää olet oppinut vasta aikuisiällä?

Pukeutumaan juhliin pukukoodin mukaan. Silloin kunnioittaa juhlien järjestäjää ja muita juhlijoita eikä vedä huomiota liikaa itseensä. 

Varmaan sellasta small talkkia. Kotona ei puhuttu mistään, syöty yhdessä, seurusteltu, tai vaihdettu edes kuulumisia niin on pitänyt harjoitella paljon ettei ole ihan mykkänä

Jos kukaan ei näe niin työpaikalta voi "lainata" kaikenlaista.

Small talkkia minäkin. Meillä kyllä puhuttiin kotona, mutta ei se ollut small talkkia vaan oikeaa puhetta ja asiaa. 

Olen oppinut ainoastaan sen, ettei minulla ole ollenkaan sosiaalisia taitoja, enkä jaksa käyttäytyä. Ikää on 50, add ja asperger. 

Olen vasta hiljalleen oppinut keskustelemaan niin, että en ole vain hiljaa tai vaihtoehtoisesti puhu minäsitäminätätä-monologia, vaan osaan olla keskustelija, joka on kiinnostunut toisten puheenvuoroista ja vie keskustelua eteenpäin. Minun kotona tuollaista ei oppinut.

Nyt äkisti tulee mieleen tällainen, että en ollut kuullutkaan mistään vauva-onnittelu-korteista, ennen kuin mulle lähetettiin niitä ensimmäisen vauvani synnyttyä. Olin ihan että mitä häh nämä on. En ollut sitä ennen tietenkään siis itsekään lähettänyt sellaisia kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta hiljalleen oppinut keskustelemaan niin, että en ole vain hiljaa tai vaihtoehtoisesti puhu minäsitäminätätä-monologia, vaan osaan olla keskustelija, joka on kiinnostunut toisten puheenvuoroista ja vie keskustelua eteenpäin. Minun kotona tuollaista ei oppinut.

Sama! Äitini on rasittava oman kruunun kiillottaja. Kantapään kautta olen oppinut kunnioittavaa käytöstä muita kohtaan. Isäni taas on täysin tökerö törppö vailla mitään sosiaalista silmää. Varmaan AS tai jotain. Rankkaa on ollut, varsinkin kun on ollut kotihoidossa kouluikään asti. Ilman mitään sosiaalisia taitoja joutunut taistelemaan kouluajan ja nyt vasta aikuisena ruvennut tajuamaan näitä sosiaalisia normeja.

Mitä tylympi olet, sitä enemmän susta tykätään. Ennen pyrin miellyttämään ja olemaan mukava. Mutta se onkin ihmisistä tosi tylsää. Ihmiset viihtyy seurassa, jossa sanotaan asiat niin kuin ne on. 

Vieraiden emännöintiä olen ainakin yrittänyt opetella, joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä. Äitini oli sellainen emäntä joka hörppäsi kahvikupposensa anteeksipyydellen seisaaltaan jossain nurkassa kun vieraat istui pöydässä. Ja sai iskostettua minuunkin oppejaan että paikkani on tiskaamassa. 

Piparia saa lähes aina kun vain kysyy sopivassa kohtaa iltaa. Olisinpa ymmärtänyt tämän 25 vuotta sitten.

Olla olematta rehellinen. Ihmiset tykkää, että niille valehdellaan.

Opin koronan aikana katsomaan toisia silmiin. Jos saadaan jotain ja kiitetään, sanotaan käsipäivää, kilistellään kuohuvalla jne. Katselin aikaisemmin muiden suuta, hiuksia tai muuta. Tuntui liian tungettelevalta tuijottaa toisia silmiin.  Kerran yksi kaveri kertoi kun oli asunut Englannissa, että siellä uskotaan että katsekontaktia on pidettävä yllä maljan aikana. Jos ei tee näin, seuraa huonoa onnea.

Hengityssuojaimien monivuotinen pitäminen sai minut hyville tavoille tässä asiassa. Tuntuu että varmaan vaikutan itsevarmemmalta ja hyväkäyköksisemmältä :) 



.

Aika lailla kaikki on ulkoa opeteltua, joku assi kun varmasti olen. Mutta ehkä hyödyllisintä on ollut sellainen vastavuoroisuus ja hienotunteisuus, huomaan muiden viihtyvän paremmin keskusteluissa kun olen hionut sananparttani niin etten tule tungetelleeksi vaan toinen saa joko kertoa tai perääntyä keskusteluissa. Sitten se että muistaa myös itse pitää keskustelua yllä ja esittää kysymyksiä ja viljellä pieniä kohteliaisuuksia, kuten: hyvin sanottu tai nimenomaan noin on (siis vain jos oikeasti on, en ole mikään nuoleskelija  sentään) :D

Ettei aina tarvitse olla hyväksikäytettävä kynnysmatto ja nuolla toisten persettä. Joskus saa ja pitää olla itsekäs.

Olen oppinut tunnistamaan manipuloinnin ja lukemaan ihmisiä kuin avointa kirjaa.