Kadehditteko nuorempia ihmisiä, jopa nyt syntyviä?

En kadehdi, sain olla lapsi ja nuori hyvään aikaan.

Olen 22v ja olen nähnyt jo ihan tarpeeksi.

En. Koska jokaisen on parasta elää omaa elämää. Ei heilläkään aina helppoa ole. Ja elämä jatkuu toisella puolella tai joku syntyy uudelleen. Ehkä tulevaisuudessa on jotain edistystä, hyvää. En jaksaisi mitään lastentarhaa uudelleen. Tottakai olisi ollut kiva omistaa mökki järvenrannalla, matkustaa ja kokea vaikka mitä kivaa. Toki pientä kivaa, ehkä.

En todellakaan. Nyt syntyvillä ei ole ruusuinen tulevaisuus ainakaan tässä maassa.

Jos jotain kadehtisin, niin vanhempia sukupolvia, jotka on saanu elää teknologiavapaampaa elämää t 23v

En kadehdi. Elämä on hyvää just nyt ja menneet vuodet oli mukavia, mutta ne on jo elettyjä. Tulevista en tiedä, mitä maailmassa tapahtuu.

- n64v -

joo, kyllä asioista ollaan enemmän tietoisia, ja lapset saa nykyään:

ilmaisia harrastuksia

tukihenkilöitä ja tukiperhetoimintaa sekä tarvittaessa muita palveluja

toisaalta en kyllä haluaisi kasvaa naama kiinni ruudussa, kun pitäisi oppia ihmissuhdetaitoja ja leikkiä.

Kyllä. Jokainen toivoisi että voisi ottaa kaiken uusiksi.

Enpä usko. Olin jo kasarilla huonommin toimeentulevasta perheestä, mutta silloin ne erot ei olleet niin isot ja lapset puuhastelu keskenään vanhempien taustoista huolimatta melko paljon. Nykyään lapset on eriytetty jo varhaisessa vaiheessa ja mitään kontaktia toisesta sosiaaliluokasta tulevaan ei välttämättä ole. Lapset elää kuplissaan ja luuserit ja voittajat päätetään jo ennen kuin heille annetaan mahdollisuuksia. Pärjäsin itse elämässä lopulta hyvin, mutta nykypäivänä enää tuskin, jos olisin nuori siinä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko. Olin jo kasarilla huonommin toimeentulevasta perheestä, mutta silloin ne erot ei olleet niin isot ja lapset puuhastelu keskenään vanhempien taustoista huolimatta melko paljon. Nykyään lapset on eriytetty jo varhaisessa vaiheessa ja mitään kontaktia toisesta sosiaaliluokasta tulevaan ei välttämättä ole. Lapset elää kuplissaan ja luuserit ja voittajat päätetään jo ennen kuin heille annetaan mahdollisuuksia. Pärjäsin itse elämässä lopulta hyvin, mutta nykypäivänä enää tuskin, jos olisin nuori siinä tilanteessa.

Nuorethan välttelevät luokan köyhiä. Telkkarista tulee se yhden sarjan mainos, jossa köyhä tyttö tutustuu ylemmän sosiaaliluokan tyttöihin. Joku niistä kysyy ääni täynnä inhoa ja syytöstä, että "ootsä joku köyhä?" Tuollaista se nykyään on, ennen en koskaan tuollaista todistanut. Pahaa ihan tekee.

En kadehdi, minua nuoremmilla vaikuttaa olevan kauhean ahdistavaa. Meikä-mandoliinit surffaili lapsuutta 90-luvun lamassa ja tosi ikäviä perhekohtaloita nähtiin. Sitä seurasi kuitenkin tosi pitkä hyvä ajanjakso, kunnes me valmistuttiin ammattiin 2009-vuoden talousromahdukseen, oli vaikea saada töitä ja sitten kun saatiin, joka vuosi jännättiin yt-neuvotteluissa. Siitäkin kuitenkin tää yhteiskunta nousi jaloilleen jollain tavalla ja oli ihan hyviä vuosia kunnes tuli tää nykyaika. Mutta kaikki tää on johtanut siihen, että on ihan tulevaisuudenuskoa ja luottamusta siihen, että asiat kyllä järjestyy. Nuoremmat sukupolvet on elänyt vaan sitä nousua ja nyt nämä tämänhetkiset koettelemukset ahdistaa, kun ei ole uskoa siihen, että huonoja aikoja seuraa hyvät ajat.