Lue keskustelun säännöt.
Miten autat 80+ vanhempiasi?
Kommentit (25)
Isi on kuollut, äiti saa pientä eläkettä. Asun eri kaupungissa mutta kun meen kylään niin mennään yhdessä kauppaan ja raahaan painavia tavaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoan, teen ruokaa, käyn ruokaostoksilla, käytän heitä terveyskeskuksessa tai missä tarvitsevat, hoidan omakotitalon pihaa, hoidan pankkiasioita jne. En tee näitä yksin, meitä on 2 sisarusta ja kumpikin osallistuu käymme vuoropäivin. Kotihoitaja käy päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Siivoan, teen ruokaa, käyn ruokaostoksilla, käytän heitä terveyskeskuksessa tai missä tarvitsevat, hoidan omakotitalon pihaa, hoidan pankkiasioita jne. En tee näitä yksin, meitä on 2 sisarusta ja kumpikin osallistuu käymme vuoropäivin. Kotihoitaja käy päivittäin.
Tosi intensiivistä. Onko teillä pitkä ajomatka?
En mitenkään. Onneksi ei tarvinnut nähdä sitä päivää, että olisivat noin vanhoja ja muiden avun tarpeessa. Molemmat kuolivat ennen eläkeikää.
Isä on kuollut, äiti on virkeä 92-v. Asun tätä nykyä äidin kanssa (yhteinen valintamme). Maksan laskut, teen veroilmoituksen, saattelen lääkäriin, jaan lääkkeet, teen ruokaa, tilailen kirjoja kirjastosta. Äiti tekee aamu- ja iltapalan ja kastelee kukkaset. Siivous ja iso pyykki (lakanat) on ulkoistettu, joten eipä tästä niin vaivaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoan, teen ruokaa, käyn ruokaostoksilla, käytän heitä terveyskeskuksessa tai missä tarvitsevat, hoidan omakotitalon pihaa, hoidan pankkiasioita jne. En tee näitä yksin, meitä on 2 sisarusta ja kumpikin osallistuu käymme vuoropäivin. Kotihoitaja käy päivittäin.
Tosi intensiivistä. Onko teillä pitkä ajomatka?
Kummallakin noin 50 km, ja kumpikin olemme sen ikäisiä että ollaan jo vähennetty työntekoa osa-aikaiseksi. Viikonloppuisin usein jompikumpi on yötä vanhempien luona niin menee pari-kolme päivää "yksillä lämpimillä".
Äitini on 90-vuotias, mutta ei hän oikeastaan tarvitse muuta apua kuin sitä, että joskus katson hänelle juna-aikatauluja netistä, koska hän ei osaa käyttää tietokonetta. Tai no rautatieasemalle menen vastaan, kun hän tulee käymään meillä.
Äitini asuu vielä omassa asunnossaan. Yhteiskunta auttaa sen verran, että hän käy arkisin syömässä lounaan vanhusten palvelukeskuksessa reilun puolen kilometrin päässä. Viikonlopuiksi hän saa sieltä lämmitettävän lounaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoan, teen ruokaa, käyn ruokaostoksilla, käytän heitä terveyskeskuksessa tai missä tarvitsevat, hoidan omakotitalon pihaa, hoidan pankkiasioita jne. En tee näitä yksin, meitä on 2 sisarusta ja kumpikin osallistuu käymme vuoropäivin. Kotihoitaja käy päivittäin.
Tosi intensiivistä. Onko teillä pitkä ajomatka?
Kummallakin noin 50 km, ja kumpikin olemme sen ikäisiä että ollaan jo vähennetty työntekoa osa-aikaiseksi. Viikonloppuisin usein jompikumpi on yötä vanhempien luona niin menee pari-kolme päivää "yksillä lämpimillä".
Kuulostaa siltä että teillä on onnekkaat vanhemmat .
Otsikon pitäisi olla ennemminkin 90+ tai jopa 95 +. Suurin osa 80 vuotta täyttävistä on itse vielä täysin toimintakykyisiä ja ajokortillisia ihmisiä nykyään. Poikkeuksia toki on ja sen vuoksi tämäkin ketju on ihan relevantti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme ole tavanneet vuosiin. Lapsuuden kaltoinkohtelu ja väkivalta on noussut tietoisuuteeni ja nyt yritän päästä jotenkin elämään kiinni. Minulla ei ole aikaa, halua tai jaksamista enää oikein edes itseeni, saati sitten elämäni pilanneisiin vanhempiini. Lapsistani pidän huolen kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoan, teen ruokaa, käyn ruokaostoksilla, käytän heitä terveyskeskuksessa tai missä tarvitsevat, hoidan omakotitalon pihaa, hoidan pankkiasioita jne. En tee näitä yksin, meitä on 2 sisarusta ja kumpikin osallistuu käymme vuoropäivin. Kotihoitaja käy päivittäin.
Tosi intensiivistä. Onko teillä pitkä ajomatka?
Kummallakin noin 50 km, ja kumpikin olemme sen ikäisiä että ollaan jo vähennetty työntekoa osa-aikaiseksi. Viikonloppuisin usein jompikumpi on yötä vanhempien luona niin menee pari-kolme päivää "yksillä lämpimillä".
Kuulostaa siltä että teillä on onnekkaat vanhemmat .
Ja sama koskee tuota 92-vuotiasta joka voi asua lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoan, teen ruokaa, käyn ruokaostoksilla, käytän heitä terveyskeskuksessa tai missä tarvitsevat, hoidan omakotitalon pihaa, hoidan pankkiasioita jne. En tee näitä yksin, meitä on 2 sisarusta ja kumpikin osallistuu käymme vuoropäivin. Kotihoitaja käy päivittäin.
Tosi intensiivistä. Onko teillä pitkä ajomatka?
Kummallakin noin 50 km, ja kumpikin olemme sen ikäisiä että ollaan jo vähennetty työntekoa osa-aikaiseksi. Viikonloppuisin usein jompikumpi on yötä vanhempien luona niin menee pari-kolme päivää "yksillä lämpimillä".
Kuulostaa siltä että teillä on onnekkaat vanhemmat .
Ehkä...mutta voin sanoa että vanhemmillamme on onnekkaat lapset. Ollaan saatu niin paljon apua ja tukea nuoruudessa että tämä auttamisemme on vain pieni kiitos siitä.
Vierailija kirjoitti:
Otsikon pitäisi olla ennemminkin 90+ tai jopa 95 +. Suurin osa 80 vuotta täyttävistä on itse vielä täysin toimintakykyisiä ja ajokortillisia ihmisiä nykyään. Poikkeuksia toki on ja sen vuoksi tämäkin ketju on ihan relevantti.
Oma isä on 84 ja lähes kaikki tutut miespuoliset on jo kuolleet. Moni jo vuosia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon pitäisi olla ennemminkin 90+ tai jopa 95 +. Suurin osa 80 vuotta täyttävistä on itse vielä täysin toimintakykyisiä ja ajokortillisia ihmisiä nykyään. Poikkeuksia toki on ja sen vuoksi tämäkin ketju on ihan relevantti.
Oma isä on 84 ja lähes kaikki tutut miespuoliset on jo kuolleet. Moni jo vuosia sitten.
Niin kyllähän ihmisiä kaiken ikäisenä täältä lähtee mutta sanotaan nyt niin että suurin osa heistä jotka saavat elää 80-vuotiaiksi ovat nykyään niin hyvässä kunnossa että asuvat vielä omassa kodissaan siinä missä joskus 50 vuotta sitten lähdettiin vanhainkotiin heti, kun eläkkeelle päästiin.
Äitini, kohta 82, ei saa mitään tukia, vaan pärjää eläkkeillään ihan hyvin. Asuu yksin pienessä omassa talossaan syrjäkylällä ja ajaa autoa. Hän tekee lumityöt, leikkaa nurmikon, pesee auton, siivoaa talon. On juuri pessyt ikkunat ja verhot. Autamme toisiamme, koska on mukavaa puuhailla yhdessä. Nyt on suunnitelmissa hänen vinttinsä siivous ja karsiminen, sitten mennään minun mökilleni ja pestään yhdessä ikkunat.
89v äiti toistaiseksi pärjää nyt, jonkun aikaa sitten huolestuimme ja teimme huoli ilmoituksen, sai ajan lääkäriin. Hänellä käy siivooja ja tilaa kaupasta ruuat, käy itse apteekissa. Viikottain käymme ja soitamme onko kaikki ok.,.
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään. Onneksi ei tarvinnut nähdä sitä päivää, että olisivat noin vanhoja ja muiden avun tarpeessa. Molemmat kuolivat ennen eläkeikää.
Onpa kiva. Toivottavasti sinulle käy yhtä hyvin!
Kysymällä silloin tällöin, että tarvitsetteko apua ja tottelemalla kiltisti, kun sanovat ei.
Vien ruokaa, pidän seuraa eli juttelen, hoidan pankkiasiat eli laskujen maksun, vien lääkäriin, haen lääkkeet.
En auta. Autan sairasta lastani ja sain itse syöpädiagnoosin.