kysymys kuraattoreille, psykologeille jne.

Voiko kasvatusalan ammattilaisella olla täysin erikseen työ-ja yksityisminä? Siis siinä suhteessa, että jos yksityiselämässään on "minäminä-ihminen", joka ei yhtään välitä muiden tunteista tai tilanteesta, kunhan itse ja oma perhe pääsee tavoitteeseensa, niin voi silti olla hyvä työssään?