Kaveri, joka moittii muita asioista, jotka itselleenkin olleet vaikeita

Suoraansanoen alkanut hatuttamaan kaverin asenne. On ihminen joka vähän väliä itse kerjää sääliä ja empatiaa ja itkeskelee elämänsä haasteita, pelkoja ja vastoinkäymisiä. 

Minä yritän sitten parhaani mukaan, jopa oman jaksamiseni rajoilla kuunnella, ymmärtää, tukea ja tsempata häntä.

Jotenkin näen sitten punaista, kun hän itse ei näköjään osaa eikä edes yritä ymmärtää muita. 

Pari esimerkkiä:

Kaveri joitui muutama vuosi sitten töissä tekemään erästä uutta asiaa x, ja stressasi tätä ihan hirveästi. Kirjaimellisesti itkien purki pelkoaan ja stressiään ko työtehtävää kohtaan. Minä kuuntelin ja tsemppasin.

Nyt eräs uusi työntekijä heillä joutui saman työtehtävävän eteen, ja tämä oli töissä pelännyt ja stressannut kyseistä asiaa. Miten suhtautui kaverini? Ymmärsi, tuki ja tsemppasi? Ei, vaan haukkui kyseisen ihmisen minulle lusmuksi itkupilliksi ja sanoi töissäkin vaan vihaisesti ärähtäneen tälle, että "kuule siitä on vaan selvittävä ja muutkin on selvinnyt, älä valita!"

Toinen esimerkki sellainen, että kaverini oli aiemmin todella sotkuinen ihminen, asuntonsa oli oikeasti liki kuin Aurin pahimmista videoista. Tätäkin itkeskeli, ja kärsi hirveästä häpeästä. Minä taas ymmärsin, tsemppasin, tarjouduin avuksi siivoamaankin.

Nyt ajanmittaan siistiksi opeteltuaan kaveri haukkuu todella kovin sanoin kaikki, joiden asunnoissa on vähänkään likaa tai epäjärjestystä. Juuri kuulin hirveän haukkumisryöpyn erään yhteisen tutun kodista. 

En jaksa ymmärtää. Itsellä ainakin omat vaikeudet kasvattavat empatiaa toisia samoista ongelmista kärsiviä kohtaan. Heitä ymmärtää hyvin, ja haluaa lähinnä auttaa eikä haukkua. En voi mitenkään käsittää oman kaverini ajatuksenjuoksua tässä asiassa.