Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut jo vuosia yksin. Vaikka olen kaunis. Nyt olen ihastunut ihanaan varattuun työkaverini. Töissä päivähaaveilen.
14.05.2024 |
Olen ollut jo vuosia yksin. Vaikka olen kaunis. Nyt olen ihastunut ihanaan varattuun työkaverini.
Töissä päivähaaveilen. Ja tunnen hänen lämpimän kehonsa lähelläni ja katseeni pysähtyy hänen rintakarvojensa peittämälle rinnalleen. Uteliaisuus valtaa minut ja nuolen huuliani kevyesti. Päätän ottaa rohkean askeleen ja kumarrun lähemmäs, aistien mielessäni miehen huokailut jo ilmassa. Hengitän syvään ja tunnen ihon karheuden suullani. Imen pehmeästi, hellästi, kuin tanssien rintakarvojen keskellä. Nautinto täyttää minut ja katseeni kohtaa miehen kiimaisen katseen. Kuvitelmassa pyyhin hikeä otsaltani ja tunsin kuinka käteni tärisi jännityksestä. Katseeni kohtasi hänen silmänsä täynnä halua, ja tiesin että aika oli koittanut. Hitain liikkein laskin polvilleni hänen eteensä, tuntien housujen kankaan karheuden käsissäni. kuvitelmiasani miehen syvä hengitys soi jo korvissani hypistellessäni hänen bokserien reunaa. Sormeni harhailivat karvojen lomaan, tuntien niiden terävyyden ihollani. Bokserit pullistuu kosketuksesta. Haluan antaa hänelle nautintoa, kaiken mitä hän haluaa. En edes enää välitä jos rikon hänen perheensä.
Teenkö väärin?
Kommentit (4)
Pitikö tän kirjoituksen tulla jonnekin harlekiini romanssikirjoitusten kirjoituskilpailuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on pakko mennä pesemään silmät.
Tästä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein tarinoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli luultavasti myös alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa) ja siinä mielessä tarina on myös sinun kannaltasi opettavainen. Kaikenlaista voi sattua ja mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta, kuten mummo aina opetti. Samaa toivon sinullekin!
Et ole tehnyt mitään väärää