Henkinen yksinäisyys
Onko täällä muita, jotka kokee yksinäisyyttä vaikka ympärillä saattaakin olla muita ihmisiä? Oletteko aina olleet yksinäisiä?
Minulla on ystäviä ja 6 vuotta kestänyt parisuhde, mutta siitä huolimatta olen henkisesti tosi yksin. Ei ole ketään kenelle kertoa syvimpiä tuntoja ja en luultavastikaan ole kenellekään paitsi vanhemmilleni tärkeimpien ihmisten joukossa. Olen alle kouluikäisestä asti kokenut yksinäisyyttä ja nyt ikää 35. Välillä todella sen takia ettei ole ketään ystäviä mutta suurimman osan elämästäni niitä on kyllä ollut ja välillä paljonkin. Silti olen vain jotenkin täysin muista irrallinen ja vääränlainen.
Olen oppinut elämään liiankin itsenäisesti ja en paljon tunteistani hiisku kotonakaan. Aina ei vaan jaksaisi olla niin yksin... :(
Kommentit (4)
Kyllä, en ole ajatellutkaan mutta noinhan se on. Tykkään kyllä yksinäisyydestä ja väsyn ihmisten seurasta. Silti olisi kiva, jos olisi tärkeä jollekin (muulle kuin puolisolle ja lapsille). Tunteistani en puhu kenellekään ja olen ujo.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, en ole ajatellutkaan mutta noinhan se on. Tykkään kyllä yksinäisyydestä ja väsyn ihmisten seurasta. Silti olisi kiva, jos olisi tärkeä jollekin (muulle kuin puolisolle ja lapsille). Tunteistani en puhu kenellekään ja olen ujo.
Mäkin kyllä tykkään olla yksin fyysisesti mutta se on aivan eri asia. Ja toihan on jo tosi paljon jos olet puolisolle tärkeä ja lapsellesi varmasti maailman tärkein. :)
Ap
Minä. En koe hengenheimolaisuutta oikein kenenkään kanssa, enkä kerro asioistani kenellekään.